Pikkutyttösinä kävelimme koulusta kotiin ja näkymä oli yhtä säihkettä. Kevätaurinko porotti täydeltä terältä, hanget hohtivat timanteista ja jääpuikot säihkyivät räystäissä houkuttelevina. Haaveilimme lumikuningattaren valtakunnasta, loistosta ja säihkeestä mikä valtakunnassamme vallitsi. Ruokana vain jäätelöt ja juomana poreilevat kirkkaat limut. Mielikuvitus ylsi korkeuksiin yhtä kirkkaana ja kuulaana, kuin pakkas ilma.
Päätimme piirtää kaiken ihanuuden, kun pääsimme kotiin. Neljänsadanmetrin kotimatkalla ehtiin kuvitella monenmoista.
Se säihke ja ylellisyys piti saada paperille.
Mutta voi, muistan sen hirvittävän pettymyksen, kun huomasin, etten osaa kuvata piirtämällä sitä timanttiloistoa.
Näin hankien säihkepäivinä muistan sen aina ja mietin, että jospa joskus saisin timantit säihkymään kameralla.
Elämäni projekti.
4 kommenttia:
kyllä se sieltä tulee...aihe on vaikea, mutta avautuva...käytiin tänään Neeaa kattomassa, ihana pieni tytteli, melkein itkettää, kun aattelee...kaikista vastoinkäymisistä huolimatta meillä on niin paljon ihanaa ja hyvää elämässä, Päivikki- ystäväni. Minulla esimerkiksi sinut kaiken muun hyvän päälle<3
Niimpä-niin Pörrö, yritetään löytää elämästä valoisat puolet. Vaikka ne toisinaan meinaavat hukkaan joutuakkin. Timanttien kuvaaminen on erittäin haasteellista, jos yrittää saada lumesta valkoista, mitä se oikeastaan on, eikä sinistä.
Aah, tämä mielessä kyselit säihkeitten perään ;) Muuta en osaa sanoa, kuin että ne vaan säihkyivät, ilman minun osuuttani asiaan :)
Toisille se tämä elämä on säihkettä ihan vaan tuurilla ;D Vielä se joskus paistaa tähänkin risukasaan, toivottavasti!
Lähetä kommentti