Posliinikukka

Valamis

2012-01-31T17:07:00.001+02:00

Venyi ja venyi valmistuminen, mutta vihdoinkin tälläviikolla neulontapäiviäkin. Tällaisten päivien jälkeen voi iloita tunteesta, että osaan jotakin oikiasti. Viime viikkoina olen ollut hiukan hukassa osaamisen kanssa, kun on joutunut osaamaan äidinkieltä, terveystietoa ym.

Selän kuvio on omia kehitelmiä, mutta väri-idean olen saanut Solveig Hisdalilta. Tuosta toisesta kuviosta en ole varma mistä olen sen napannut... Näyttäisi aivan norjalaiselta kuvioinnilta sekin.
Hian istutusta vilahtaa hiukan kainalosta. Selän kuvion olen neulonut erikseen ja liittänyt sitten muihin kappaleisiin, minusta se on hauska yksityiskohta.

Täytyy nyt korjata väärinkäsityksiä, sillä näiden neuleiden tekemisestä kyllä nautin ihan täysin siemauksin. Ne vanhemmat kettu, karhu, metsä ym. paidat joita vieläkin aina jokunen kyselee, ovat sitä juttua, joihin en mielelläni enää palaisi.

Taas vähän tuntuu siltä, että kun saisin tätä tehdä työkseni.
En voi sille mitään, kun haluttaisi niin, sillä minut on neulojaksi luotu.
Uskotteko?

Muistoja

2012-01-27T13:07:00.001+02:00

keväisestä päivästä vuosikymmenien takaa tulvii mieleen aina kun timantit loistavat hangella.

Pikkutyttösinä kävelimme koulusta kotiin ja näkymä oli yhtä säihkettä. Kevätaurinko porotti täydeltä terältä, hanget hohtivat timanteista ja jääpuikot säihkyivät räystäissä houkuttelevina. Haaveilimme lumikuningattaren valtakunnasta, loistosta ja säihkeestä mikä valtakunnassamme vallitsi. Ruokana vain jäätelöt ja juomana poreilevat kirkkaat limut. Mielikuvitus ylsi korkeuksiin yhtä kirkkaana ja kuulaana, kuin pakkas ilma.
Päätimme piirtää kaiken ihanuuden, kun pääsimme kotiin. Neljänsadanmetrin kotimatkalla ehtiin kuvitella monenmoista.
Se säihke ja ylellisyys piti saada paperille.
Mutta voi, muistan sen hirvittävän pettymyksen, kun huomasin, etten osaa kuvata piirtämällä sitä timanttiloistoa.
Näin hankien säihkepäivinä muistan sen aina ja mietin, että jospa joskus saisin timantit säihkymään kameralla.
Elämäni projekti.

Herkkupala

2012-01-25T21:19:00.000+02:00

vaikka iltapalaksi.

Nappilista villatakkiin on tehty, mutta pitkien

työpäivien jälkeen ei rahkeet ole riittänyt villatakin viimeistelyyn.

Pika-pikaa kuitenkin koululle täytyi tekaista tällainen herkkuprojekti:

tämä on osa suurempaa kokonaisuutta, mutta en voi sitä vielä paljastaa.

Toivottavasti kerkiän kameran kanssa hätiin, kun projekti on valmis.

Nämä salamakuvat ovat ah, niin kaameita, mutta muuta mahdollisuutta ei nyt ollut.

Huomenna herkku menee parempiin suihin. Kotonakin kyllä riitti noolaajia ;)

Makupaloja

2012-01-21T16:35:00.000+02:00

tästä projektista, joka tyssäsi maanantaina työkäskyyn. Siitä lähtien on paiskittu palkkatöitä, huomenna näillä näkymin vapaapäivä.
Milloinkahan lie pääsen nappiostoksille, että saisin puuttuvat nappilistat tähän sieväiseen villatakkiin.

Ensiviikko kuulosti vähän siltä, ettei tule neulontapäiviä :(

Kotiväenpäivillä

2012-01-15T17:05:00.000+02:00

Kaijjaanissa. Mukava oli poikaa käydä katsomassa.
Pikkusiskoja nauratti kovaääninen tervehdys "Hyvää päivää, herra yliluutnantti!"
ja marssirivistöihin järjestäytyminen. Hyvin oli oppi viikossa mennyt perille.

Rutiinilla jo heräävät kuudelta aamulla ja sunnuntaiaamun kahdeksaan nukkuminen oli tuntunut ylellisyydeltä. Paljon näkyi joukossa tyttöjäkin.
Oikein olivat kaverit meidän tyttöjä informoineet, että Villen sängylle ei saa mennä istumaan.
Hernekeittolounas tarjoiltiin kaikille vierailijoille ja sotkun tuoreet munkit piti maistella ennen kotimatkalle lähtöä. Hässäkkäpäivinä kisaavat kuulemma munkin syömisessä ja viimeisimmän kisan oli voittanut tyttö ;)

Elo tuntuu nyt paljon helpommalta vierailun jälkeen.
Kyllä pärjää tämä viestimies.

Lohduksi

2012-01-11T11:23:00.000+02:00

tein eilen ihania laventelikorppuja.
Kaikella on aikansa, niin täytyy ajatella.

Nuutti vie joulun pois.
Hirmuinen suunnittelu tuska taas päällä.
Tiedän tasan millainen seuraavasta villatakista tulee, mutta kädet ja aivot eivät vielä ole löytäneet yhteistä säveltä. Neulon ja puran, tää on just niin krrr!

Niin lensi

2012-01-09T12:19:00.001+02:00

poikanen pesästä.
Räpytteli siipiää, ojenteli rauhallisena sulkiaan ja totesi: nyt on mentävä.
Hymynkare suupielessään, aavistus tulevasta.
Kun palaan, tulen miehenä, miesten koulusta.

Voi poikani, poikanen olet minulle aina, vaikka oletkin kasvanut karhun kokoiseksi.
Pikkusiskot jäävät kaipaamaan voimakkaita hellyydenosoituksiasi.
Iskä nieleskeli palaa kurkussaan.
Hämmästelemme yhdessä; mihin vuodet katosivat.

Lähtiessäsi olin reipas: koti on täällä ja palaat vielä.

Kyynelehdin nyt täällä salaa,
"mikään ei palaa ennalleen".

Oikein pitkät

2012-01-04T11:07:00.001+02:00

sukkaset pitkästä aikaa.
Tällaiset ylipolven sukat tico-ticosta.

Nämä menevät saukkojen uimakilpailuihin arpavoitoksi, joten sinne vaan kaikki arpaonneaan koittamaan sunnuntaina.

Haluaisikohan joku tehdä sukkavaihtokauppaa? Tarvitsisin ainakin yhdet paksummat (mielellään seitsämää veljestä) miesten sukat. Vaihdossa saisi sitten tällaiset kirjoneuleiset ;) Kaikensorttista kaupaahan täällä blogeissa käydään, kokeillaanko siis tällaista?

Tahdomme

2011-12-31T19:35:00.001+02:00

toivottaa
onnellista uuttavuotta

Ystäväni, tuttavani olette minulle kovin tärkeitä.

Pidetään yhteyttä!

Perheemme jouluun

2011-12-26T18:37:00.000+02:00

kuuluu olennaisena osana kirjat.
Tänäänkin olemme kuunnelleet tuulen ujellusta ja kattopeltien kolinaa peiton alla nenä kiinni kirjassa.
Joulukirjani tänä vuonna oli väkevä aikalaiskuvaus; Katja Ketun Kätilö.

Niin vahva tarina ja kieli, joka tekee kertomuksesta täydellisen.
Mielestäni kirja olisi ansainnut finlandia-ehdokkuuden, mutta ehkä en näistä asioista niin paljon ymmärrä.

Kiss-kiss

2011-12-24T14:40:00.000+02:00

kuusessa.

Tunnelmallista ja ihanaa joulua!

Joulumieltä

2011-12-23T21:30:00.001+02:00

toivottelen kaikille vesisateesta huolimatta.
Muistetaan miksi vietämme joulua.

Tänä jouluna laitoin kranssiin kynttilät.

Voi että...

Sain laittaa vuosilasit kuuseen, eikä koristeita tarvitse juuri muita,

niin isoja muksuja meillä on.

Aamulla, kun selviän ensin yhdeksänsadan postilaatikon kohtaamisesta,

kuvaan teille tuon kauniin luonnollisesti kallellaan olevan kuusen.

Niin tai otan ehkä parin tunnin tirsat ensin, jaksan sitten nauttia joulusaunasta

ja aaton jouluateriasta.

Tunnelmoikaa, huomiseen!

Piparintuoksua

2011-12-20T14:09:00.000+02:00

haluaisimme tyttöjen kanssa lähettää ainakin Oonalle ja Sannille.
Ehkä Saksassa piparit tuoksuvat ja maistuvat, mutta Portugalista en tiedä?

Omatekoiset piparkakut ovat ihan must! Ja tietysti yksi palanut pellillinen.
Lopusta taikinarippeesta aurajuuston kanssa rullia.
Kamala kiire on nyt loppu ja univelkaakin on maksettu takaisin.
Vielä tässä päästään joulun tunnelmaan :)

Vapaa aamu

2011-12-17T12:03:00.000+02:00

kahden viikon työputken jälkeen.

Unirytmi on jo niin sekaisin, että heräsin viideltä ja väsymys moukaroi kalloa.

Sumeasti tiedostan joulun tulevan.

Arpaonni oli myötä ja toi piparkakku talon, ilahdutti.

Joulurahalla ostin vielä yhden Festivon 280 mm.

Olisikohan minulla nyt niitä tarpeeksi?

Joulu, joulu kohta saa

oi koeta kiiruhtaa!

Mietteitä

2011-12-09T16:59:00.002+02:00

kahvikupposen ääressä.

Vaikka virkistyttiin viikonloppuna, niin ei siltikään tahdo virtaa riittää enää blogipäivityksiin

ympäripyöreiden työpäivien jälkeen.

Jospa siis tarjoilen vain kuvia: Vanha rautainen lättypannu on ollut tosi vähällä käytöllä,

joten otin sen kynttilän alustaksi. Seuraavan viikon niksipirkasta luin sitten,
että joku muukin on idean keksinyt ;)

Käsityöläisen valmistama takorautainen kynttilän sammuttaja on turvallisempi kuin puhallus.

Tanskalaistuliaiset, pienet merenneidot, meinasivat joutua kirpparille,

mutta löysivät paikkansa meidän kaakeliuunin reunukselta.

Siinäpä ne saavat keimaila meidän pojille.

Vaikka sieväsiä ovat minunkin silmiini.

Kolmas adventti, nyt täytyy vain ottaa hetkestä kiinni, viikon päästä hiukan työrintamalla helpottaa.

Viikonloppu

2011-12-04T21:28:00.003+02:00

Kalajoen hiekoilla.

Näkymä hotellin ikkunasta, mitäs tuumitte pohjalaismaisemasta joulukuussa?

Yllätys ystävälle onnistui napiin.

Hiukan hemmottelua, herkkuja

Ja hurjasti hauskanpitoa, naurua

ja laulua
hullunhauskan Eurooppa nelosen kasarishown tahtiin.

Energialatausta pimeään syksyyn. Ou jeah!

Kannatti tuskailla

2011-11-26T12:16:00.001+02:00

ja hikoilla; uusi pusero malli on lähes presis sellainen minkä
mielikuvissani olin ajatellut.
No jaa, suunnittelinko käyttäväni 22 väriä
tai yli sadan kierroksen mallikertaa?
En kyllä.
Mutta tuo Pirkkamäärä, mikä on varastossa,
mahdollistaa monenlaiseen iloitteluun.

Täällä blogistaniassa olen ollut huomaavinani, ettei koneneulojaa oikein noteerata neulojana ollenkaan.
Vähättelijöille voin kertoa, ettei tällainen neule synny koneellakaan hokkus-pokkus. Tietysti rutiini neuleentekoon on syntynyt vuosien varrella, mutta kaksi sekuntia ajattelemattomuutta ja HUPS! Niin tippuu neule koneesta konkariltakin. Se ei muuten ole ollenkaan sama kuin neuleesta tippuisi muutama silmukka.

Kirjoneulepääntien neulominen on oma stressiä aiheuttava projektinsa, jos haluaisin säästellä hermojani, pääntien osuus neulottaisiin aina yksivärisenä. JUUP, kuitenkin kyseessä lähes uniikit neuleet, miksi siis alkaisin lusmuilla päätiessä.

En tiedä olenko usein tästä huokaillut "ääneen", mutta saadakseni 800 euroa kuukausipalkkaa, pitäisi tällaisia neuleita myydä 23 kappaletta joka ikinen kuukausi. Siinä olisi sitten käsityöläisen onni ja autuus, kirjaimellisesti ja laskennallisesti... Sukkapareina määrä olisi jotain 70.

Haikeana tätä yhtälöä mietin. Turhaan

Tyytyväinen olen kun joku luottaa siihen, että osaan tehdä hänen näköisensä neuleen.
Vielä kun onnistumisen ilo on molemminpuolista! Mikäs sen mukavampaa?
Kauniita ovat molemmat pusero ja onnellinen omistaja, eikö vain!

Auktoriteettiä etsimässä

2011-11-18T17:11:00.000+02:00

Koululaitoksemme täyttää 130 vuotta.
Ilahdutimme oppilaita torstaipäivän pukeutumalla vuosisadan vaihteen tyyliin.
No oppilaat kyseenalaistivat tietysti pukeutumistamme kysymällä: "Juhlitteko te sitä aamuista tulipaloa?"
Tällaiset "heittäytymiset" tuovat mukavaa vaihtelua kouluarkeen, vaikka tätä hauskuutta varjosti sitten se aamuinen tulipalo.

Minun pukuani muut kadehtivat... "kun Päivikillä tuollainen ihanan turkoosi ja vielä kukallinen hame, meillä muilla vain tällaisia arkisia pellavan värisiä ja ruskeita..." Arvatkaapa vain repesikö riemu, kun kuulivat millaisen roolin puku tämä kaunis puku oli:

No ilolintu tietenkin ;D

Hillittömän hillitty

2011-11-15T17:41:00.003+02:00

satunnainen matkailija sai päähänsä, että juuri keeppi puuttui matkagarderoobista.

Puikot vaan viuhumaan!

Kiireessä sitten Puro-lanka ryhtyi juonittelemaan:

samaa sävyä olevät kerät olivatkin kuin eri värejä.

Kyllä nyppi, mutta ei voinut kauppaankaan lähtiä keriä aukomaan ja lonimaan,

että mistä saattaisi tummat sävyt löytyä. GRRR!

Kun tämän keepin kahtena kappaleena neulon,

niin toisesta puolesta tuli vaalea ja toisesta tumma.

Meniköhän nyt Puro boikottiin.

No matkailija oli niin touhuissaan, ettei mokomasta ollut moksiskaan.

Buon viaggio!

Synnytystuskia

2011-11-14T15:09:00.007+02:00

jälleen... maanantai on sellainen luomistuska päivä. Kun neljännen kuviopiirroksen sain koneelle asti ja olin tyytyväinen kuvioon, värit alkoivat tökkiä, eivät miellyttäneet silmää.

Nykäisin työn alas koneesta...
ja alkoi kuviokin tökkiä.
Voi TÖKS!

No antaapa ajatuksen nyt kypsyä, kun puikkojenkin pitäisi viuhua sata lasissa. Ovat ne kyllä viuhuneetkin.

Mietin illalla käsityön ottamista messuun mukaan, mutta ajattelin Jukkolan Sannan sanovan, että kännykät kiinni ja puikot kassiin kilisemästä... En sitten uskaltanut ;)

Mukava oli käydä messussa lauleskelemassa, muistuttelivat siellä, että adventin aika on jo ihan ovella - HUI! Mihin tämä syksy hurahti?

Ehkä näistä vielä jotain syntyy, mutta syntyykö ajallaan, nähtäväksi jää.
Viime viikolla odotin vauva unessa ja olin ihmeissäni, että miten sitä näin vanhoilla päivillä vielä...
ahisti ja tunsin vauvan liikkeetkin aivan. Voi sitä helepotusta, kun heräsin eikä ollutkaan isomahana.
Vertauskuvallista ehkä, kun jatkuvasti täytyy synnytellä uutta.

Pirtsakkana pakkasaamuna

2011-11-09T17:34:00.002+02:00

on mukava pukeutua villaiseen.
Viikko sitten maanantaikohan se oli kun
tuskailin tämän villatakin värien ja mallin kanssa.
Luomistyö se on joskus vaigeeta, niin vaigeeta.
No valmista tuli.
Ja mukavalta minusta näyttää.
Tässä vaiheessa vielä ilman nappeja, mutta napitkin ovat nyt paikoillaan ja takki lähdössä lahjaksi.
Kymppisynttärilahjana tällainen neule on aika verraton.

Nyt tuntuu, että joulua kohti vyörytään ihan hurjaa vauhtia.
Liian monta työtä hoidettavana on ollut tänäsyksynä, niinkuin mitään ei olisi tullut hoidettua huolella. Toisaalta, kaikkeni olen yrittänyt, ja kyllä sitten vähän väsähtänytkin.

No, tuo pakkanen piristää... pakkas lenkki voisi tehdä terää!

Keepistä

2011-11-06T16:59:00.000+02:00

paremmaksi muotuiltu versio syysväreissä.

Lankana puro, joka on minusta mahdottoman miellyttävä neuloa ja myös miellyttävän tuntuinen päällä.

Edellinen keeppi oli vain suora neulosputki.

Nyt tein olkapäistä kaartuva, joten istuu päälle paremmin.

Tämän vauhtineidon kipsikädestä on muistona vain arpi.

Telinevoikassa voimistellaan jo täyttä häkää.

Vilja aloitteli päähypyillä... joihin ei kuulemma tarvinnut käsiä ollenkaan... tämä vain kummeille tiedoksi.

Käsi liikkuu jo suhteellisen hyvin, ei vielä aivan täysin suoristu, mutta ei haittaa menoa olleenkaan.

Tyttöset kasvavat pituutta aivan hurjasti, mummuli jäi jo tänään mittauksissa Viljaa pienemmäksi ;)

Juu, kyllä taitaa kohta jäädä äitikin :(

Valon tuojia

2011-11-04T09:03:00.001+02:00

tähän syvään pimeyteen.
En voi sille mitään, mutta niskavillani nousevat pystyyn aina kun kuljen sokkarilla muovisten jäälyhtyjen ohi. ARGH! Keksikää ihmiset jotain muuta.

Jos muistatte kesäisen valoisan verhon kodinhoitohuoneen ovessa.

Se on nyt saanut väistyä ja tilalle on tullut batiikki maalaus.

Paperimassainen verkko rispaantui kesän aikana ja jouti nyt parempaan käyttöön.

Kääräisin siitä palaset lasipurkin ympärille ja sitaisin vain kauniilla narulla kiinni.

PALJON ekologisempi vaihtoehto, kuin muovinen jäälyhty.

Jäälyhtyjä tehdään sitten kun niiden aika on...

voi miten kaipaankaan pakkasta ja lunta (huokaus).

Nämä raastinraudat, ne ovat suosikki lyhtyjäni.

Aina kun alle euron löytyy kirpparilta, niin mukaan lähtee.

Kynttilän valo siivilöityy niistä niin kauniisti.

Hyvää pyhäinpäivää teille kaikille!

Pistetään lyhtyihin kynttilät palamaan.

Suunnittelun

2011-10-31T16:33:00.001+02:00

ihanuus ja kurjuus.

Suunnitellessa saatan istua neulekoneen ääressä tuntikausia, huokailla ja siristellä silmiä.
Välillä on pakko nousta ja tehdä muuta... vaikka keitellä kahvia.
Eri väriversioista ei tiedä muuten kuin kokeilemalla.
Ajatustyötä olen saattanut villatakkimalliin tehdä kauankin, tai paitaan.

Viimekeväinen ruutupaita tuli helposti pitkän (vuosien) ajatustyön tuloksena. Nytkin eräs malli on muhinut viimesyksystä asti mielessä, mutta valmista ei ole tullut.

Uusiutuminen ottaa aikansa.
Mukavaisia pintoja kuitenkin syntyy pikkuhiljaa.
Sitä kai yritän kertoa kuinka tuottavaa tällainen istuminen ja huokailu on...

Värien yhdisteleminen, se on minun juttuni. Kunpa voisinkin pitää lankavarastossa Pirkka-langan kaikkia sävyjä kilon ja niistä sitten maalailla oman mielen mukaan. Se vasta onnea olisi! Kai?
Villapaitoja tehtailisin kolmekymmentä kuukaudessa ja niitä kiljuen ostettaisiin.
Mitenkäs hupsahdin taas pilvilinnoja maalailemaan.
No, haaveilu jalat maassa kai aika-ajoin sallittua.

Ryijyn "solmimista"

2011-10-25T19:42:00.002+03:00

syksyllä puutarha on täynnä ihania ryijymateriaaleja.
Muistanette viimevuotisen havuryijyni. Tänä syksynä olen ihaillut kultapiiskujen pörheitä kukintoja.

Ensin suunnittelin punovani suorakaiteenmuotoisen perusryijyn, mutta onneksi hoksottimet vielä toimivat. Mielestäni tällainen pyöreä muoto sopikin tähän materiaaliin aivan mainiosti.
Hankalaa tehdä pihahommia, kun käsissä on niin paljon kaunista, joka sitten raakasti täytyy pistää pihajätteisiin ja kompostiin.

Hoksottimien toimimisesta juttelin sen vuoksi, että välillä luovuus tuntuu katoavan ja joutuvan kokonaan hukkaan. Niinkuin luovuutta ei enää olisi, ei tule mitään ideoita.
Voi sitä onnenpäivää kun huomaa, että täysin työllistettynä ja hiukan nurkkaan ahdistettunakin yhtäkkiä syntyy uusi ryijyidea.

Halusin pientä valoa ryijyyn, kaunis pimeässä, mutta viheliäinen kuvattava...

Sitten lopuksi yllätys kukkaruukusta, bataattia:

miltähän tuo maistuisi?
Vielä huomisaamu töitä, sitten LOMA!

Lisää romua

2011-10-22T15:55:00.001+03:00

kehiin.
Kun Viivi näki rojulaatikossani metallisen ratin, hän tuumasi, että tuosta saisi hienon lampunvarjostimen.
Aivan totta, sitä juuri olin suunnitellut. Mukava kun lapsetkin alkavat nähdä vanhojen tavaroiden käyttömahdollisuudet. Lampun johtoja ja pistokkeita on tietysti niitäkin varastossa, kyseinen on eräästä kirpparille menossa olleesta maapallovalaisimesta... Terveisiä vaan Turkkusiin... juu pallokin pääsee vielä uusiin kuviin, kun maltatte odottaa. Mun sähkömieheni on vain hiukan hidas tarttumaan näihin näpräyshommiin. Ehkä pitäisi itse hakeutua sähköasentajakoulutukseen ;D

Rosmariinia, joka on näissä kuvissa, olen pitänyt kesällä ulkona ruukussa ja se vielä sinnittelee hengissä.

Sen hipaisusta saan sormiini hurmaavan tuoksun. Menin onneton lankaan lukiessani ensimmäisistä ilmestyneistä joululehdistä, että sitomalla rosmariinin oksan koivuhalkoon ja sytytettäessä tulet, leviää koko taloon ihana rosmariinin tuoksu. Höpsistä, kyllä meillä tuoksut pölähti savujen mukana taivaan tuuliin.

Nooo kaunis "jouluinen ajatus".

Meillä muut aloittivat syysloman, minä pakerran vielä keskiviikkoon asti.
Yritän olla reipas, vaikka lomailemaan mieli halajaisi.
Mukavaista syyslomaa vaan kaikille, jotka siitä pääsevät nauttimaan!

Valoa

2011-10-15T18:52:00.002+03:00

pitkän työputken päässä.
Tietokoneella en oikein ole joutanut istuskelemaan, vaikka mielessä on ideoita syntynytkin,
ei ole löytynyt aikaa niiden toteuttamiseen.

Viime kesänä yritin myydä kirpparilla kaiken kodista irti lähtevän roinan. Ja siinä kyllä ihan hyvin onnistuinkin.
Kuitenkin tuonne varastojen hyllyille oli vielä pieni laatikko jäänyt "pahan päivän varalle." Laatikossa on lähinnä metallirojua; vanhoja lusikoita, leivosvuokia, koeputkia ja niiden korkkeja.

Parolan aseman Katja Rinkinen on tehnyt upean teoksen Vintagen viemää. Kirjasta inspiroituneena laitoin Jarkon vetoniittipihtiostoksille. Huomasin nimittäin, että nuo koeputkien korkit ovat juuri sopivan kokoisia havin kuusenkynttilöiden jalaksi.

Niittaamaan vaan.

Viehkeitä kynttilänjalkoja syntyy silmäräpäyksessä.

Jonkinlaiset muutoksen tuulet puhaltavat blogiini.

Neulomisohjeistusta kaipaillaan, mutta se vaatisi hurjan paljon lisätunteja ja niihin en liikene juuri nyt.

Katsotaan sitä keväällä.

Mielelläni kuulisin millaisia päivityksiä odotellaan.

Vai ovatko lukijani siirtyneet "autuaammille metsästysmaille?"

Työntäyteisen

2011-09-23T17:30:00.002+03:00

viikon vapaailta.
Rutistin villatakin valmiiksi viimetipassa... miksi ihmeessä kaikki jää viimetippaan. Sitten kiukuttaa ja hermostuttaa. Kun aika on tiukalla, soitetaan tietenkin lisätöihinkin.
Phiuuuuh!

Näitä kasarikirjoneuleita halutaan aina vaan miehille kymppisynttärilahjoiksi.
Toissasyksynä yritin vannoa, että tämä on viimeinen tätä lajia... ja taas tein :D
Nyt luulen, että saan suunnitella jotain muuta. Ei ole pakkopaitoja tilauksessa.
Mietin tuossa napinläpiä tehdessä, että ihan mielelläni noita kuvin ohjeistaisin, mutta ei ole eksynyt muita koneneulojia linjoillle. Onko koneneulojat katoava luonnonvara?

Kaaosta

2011-09-20T13:28:00.001+03:00

vain luovuus puuttuu. Syy on tässä iänikuisessa kirjoneulevillatakki pakkopullassa. Argh!

Flunssakin yrittää toiselle kierrokselle, siinäpä yrittää. Teemuki on koko päivän turvanani.
Positiivisuus karkaa minusta.
Haluan äristä ja murista.

Mieskin lähtee karkuun Helsinkiin, vain pariksi päiväksi. Olisi aika outoa ajatella, että lähtisi neljäksi viikoksi. Systerin on jaksettava niin pitkä aika. Hirvittää puolestaan!
Lämmöllä ajattelen kuitenkin, vaikka täällä ärhentelenkin itsekseni.

Yritän muistaa kesän vapauden ja ajatella, että kaaos on väliaikaista.

Voisi kuvitella

2011-09-17T18:19:00.001+03:00

käyneensä kuussa.
Kurkien perässä kävimme tänään Hituran kaivoksen altaalla, mutta ei onnistanut. Ilmeisesti kurjet viuhtoivat eilen menemään, kun oli niin hieno lentokeli. Aamulla noin viidenkymmenen linnun parvi lähti lentoon Ypyänjärven tietämillä, mutta silloin ei tietenkään ollut kamera valmiudessa.
Näinpä se tahtoon noiden lintujen kanssa mennä. Vaikeita kuvattavia.

Joutsenia löytyi pieni parvi.

Kodin kuvalehdessä kysyttiin jokunen vuosi sitten julkkisten mieleenpainuvimmat maisemamuistot.
Tästä maisemasta on innostunut ja inspiroitunut Paola Suhonen. Hänen silmissään kaivosmaisema toi mieleen juuri sen hänelle tärkeän 70-luvun.

Hieno ajelu, vaikkei nyt suuria kurkiparvia löytynytkään.

Muuttoaika

2011-09-16T20:26:00.001+03:00

on alkanut todenteolla.

Kävin hiukan kameran kanssa etsimässä ja löytyihän niitä lintuja,

muutamia satoja, mutta hirviän kaukana.

Huomenna yritän päästä lähemmäs.

Kurkien muutto taitaa huipentua tänä viikonloppuna.

Asiantuntijan mukaan noin 500 lintua lentää järven yli tunnissa.

Olkaapa valppaana, parvet ottavat usein korkeutta tässä kylän pinnassa.

Hienosteluhattu

2011-09-15T18:19:00.003+03:00

joka on oikiasti pipo.

Pipoja ei voi koskaan olla liikaa.

Lanka on sitä ihanan pehmeää Sandnessin Duet villapuuvilla sekoitusta.

Suoraa perusneulosta koko pipo ja virkattu pitsi kiinnitettynä reunan päälle.

Ihan tuli minun näköiseni.
Tosin ei tullut ollenkaan sellainen kuin oli aikomus, joten taas pittää tehhä uusi.

Rönsyilen

2011-09-12T14:55:00.001+03:00

tälläkertaa, kun ajatukset eivät pysy kasassa.
Tuleeko minusta sukkatehdas isona, no ei tule.
Petyitkö?
On kyllä ollut ihana liihotella pilvilinnoissa ja maalailla ruusuisia käsityöläisen kuvia täällä blogissa.
Kesän sukkatilauskanta on vain ollut aika heikko :D
Voitte miettiä mitä tämä tarkoittaa ansiossa.

Ansiotöitä, niitä tässä on paiskittu olantakaa.
Kahdenviikon työputken jälkeen on vuorossa kaksi vapaapäivää ja totisesti tunnen ne ansainneeni.
Ehkä löydän luovuutenikin taas, kun ei tarvitse ajatella vain rahojen riittämättömyyttä ja sukkatehtailua.
Kauan mietin miten tämän täällä kertoisin, halusin olla rehellinen.

Kirjanpitäjäni totesi jo 10 vuotta sitten, että harrastuspohjalta on hyvä jatkaa. Hän oli oikeassa.

Taivaanrannanmaalari saa minusta välillä lujan otteen, heittää minut korkealle pilviin, supattaa korviini vaaleanpunaisia käsityöläisunelmia.
Kunnes jääkaappi sanoo sopimuksen irti, kuivausrumpu ei suostu kuivaamaan ja auton huoltoon tarvitsisi miljoonan ylimääräistä. KOPS!
Putosin pilvilinnoista.
Puhuvat ettei raha tuo onnea, ehkä ei... Mutta rahattomuus voi tehdä ihmisen aika onnettomaksi.

Muuten osmankäämikranssin tekijät, ohjeita sidontaan löytyy täältä. Lehdet vain kannattaa kuivattaa todella hyvin ennen sidontaa, muuten kranssi homehtuu kostealla säällä helposti... nimim. kokemusta asiasta.

Muistuttelen

2011-09-06T16:52:00.001+03:00

tässä vielä, että ei mene kauan kun yöt kylmenevät ja tämä materiaali ei tykkää pakkasesta.
Jotta hakekaapas omanne ja "kammatkaa" ne kuivumaan.

Kaikki on

2011-09-05T20:08:00.000+03:00

niin ihanasti rempallaan.

Aikamoista hullunmyllyä on elämä ollut Viljan tapaturman myötä.

(Kyynärpään murtuma ja leikkaus)

Stressi ja unettomuus kai saivat elimistönpuolustuskyvyn heikkenemään.

Ja nyt päässä humisee, silmät vuotavat ja kurkussa on hiekkapaperia.

Syyshommat on silti tehtävä; saimme pinottua 10 kuutiota puita liiteriin viikonloppuna.

Tänään oli taas omenasoseen survomispäivä.

Punajuuret pitäisi keittää ja suolasienet on keräämättä.

Normaali tehokkuuteni on hiukan hukassa.

Tarvitsisin hiukan inspiroivia

neulontaihenkäyksiä?

Sukkasato kypsyy

2011-08-25T18:33:00.000+03:00

Syksyn tuntua ilmassa, se tietää viluvarpaita ja nuhaneniä.

Ilokseni muutama kauneuden kaipuinen viluvarvas on ollut jo yhteydessä sähköpostin kautta.

Ylellisyyttä arkeen, sitähän ne tuovat nuo sukkaset.

Vaikka päivityksessä olen ollut hiukan laiska, niin kotihommissa olen ollut nyt reipas.
Kun maratoniin valmistautuminen vei ajan kaikelta muulta, olen nyt yrittänyt pistää hippulat vinkumaan työsaralla. Meille tulee taas aivan mainia omenasato ja eilen survoin jo ensimmäisen satsin omenasosetta. Jams! Nyt pitäisi kiiruhtaa karviaspensaalle, jotta saan Viivi-vauvani 10-vuotis synttäreille herkkukääretortun täytettä. Säilöntä ja leivontahommat ovat niin paljon mieluisampia, kuin ikkunanpesu. Jaiks :(

Sienimetsään pitää kyllä jo viikonloppuna päästä. Näyttäisi ainakin, että satoa on luvassa.
Niin ja osmankäämin lehtiäkin pitäisi hakea kuivumaan muutamia nippuja, muistuttelenpa vain kaikkia niitä jotka aikoivat myös tehdä sidontoja viime syksynä. Tehdäänkö ensiviikolla yhdessä? Minä teen edellä ja te perässä. Hakekaapa osmankäämin lehdet ja kammatkaa ne jo valmiiksi!

Tykkään niin tästä sadonkorjuu ajasta, kun alkaa kypsyä omenat, karviaiset ja villasukat!

Viimeisiä hiilaritankkauksia

2011-08-18T20:14:00.001+03:00

sain Satulta. Tää on ihan parhautta :D

Lempiväri?

Ouu nou! Tiedättekö? rakastan värejä, ihan kaikkia.

Neuleiden maalailua väreillä, sävyillä.

Sisustamista väreillä, tapeteilla.

No nyt ehkä pukeutumisessa yksi väri ylitse muiden: Petrooli.

Tuo R-collectionin kuvissa oleva paita, se on ollut kesä suosikki.

Lempiruoka?

Ihan mahdoton kysymys tällaiselle kaikkiruokaiselle.

Mutta makunautintoja ovat ne hetket, kun ruoanlaittoon voi panostaa.

Viimeksi ystävien kanssa meillä Ranskalaisittain:

Moules Gratinee(gratinoidut simpukat), patonki, valkoviini

Uuniomenasalaatti inkivääritahnalla maustettuna

Poropata ranskalaisittain, punaviini

Digestivi Chartreuse

Jälkiruokana kahvi pressopannulla ja valkosuklaakakku.

Istua iltaa, nautiskella ja kokea uusia makuelämyksiä.

Lempeää ruokaa, siis parasta.

Matkustaisin?

Onnea on ollut matkustella, mutta miten paljon on silti näkemättä!

Ensi kesänä meillä on 20-vuotis hääpäivä.

Ehkä juhlimme sitä Italiassa tai Kroatiassa.

Ne ovat tällähetkellä ykkösiä listauksissa.

Islanti ja Iso-Britania on näkemättä.

(Huokaus... ja monta muuta kohdetta.)

Mutta eihän tuo Satun muffini mihinkään riitä, taidan tästä lähteä hörppimään iltakaakaon.

Niin ja sitten mulla oli uusi jugurttimaku (sitruuna) maisteltavana.

Hiilareita, lisää hiilareita ;)

Palataan juttuihin ensiviikolla!

Aika haipakkaa

2011-08-17T09:35:00.003+03:00

Nämä viikot ovat olleet elämää tunteiden vuoristoradalla työjuttujen puitteissa. Joskus virallisemmat ja viisaammat haluavat pientä ihmistä riepotella... jospa nöyrtyisi tuo pieni, eikä luulisi itsestään liikoja.
Ei siitä enempää.
Sievin jalkineen "työkengät" ovat ihan mukavat jalassa, mutta aika kamalan näköiset.
Olen kauan suunnitellut niiden maalaamista, mutta sitten kun löytyi tuo ihana kangas, suunnitelmat muuttuivat.

Tulipa pirtsakat työkengät leikkaamalla ja liimaamalla. Kaavoitin mallin ensin ja sitten leikkasin kankaan.
Liimaus on ihan erikeeperillä. Mietin lakan suihkauttamista päälle, mutta sitä en ole vielä saanut aikaiseksi. Kankaan reunat vaatisivat ehkä jonkinlaista nauhaa, että kestäisivät lähemmän tarkastelun, mutta jää nähtäväksi löytyykö sopivaa.

Tämmöset varustukset hain eilen, jospa se taasen lähtisi lukuvuosi käyntiin.

Kotsalla ja kuviksella mennään tämä vuosi.

Viime yö piti jo juosta maratonia, himskatti.

Nyt kun tietää millainen urakka on edessä, meinaa hermostuttaa niin vietävästi.

Kankaan inspiroimana

2011-08-14T17:14:00.001+03:00

Palaan ja lankaan oli tullut taas ihania uusia kankaita ja vaikka olen vannottanut itselleni, ettei uusia kangastilkkuja saa ostaa nurkkiin pyörimään, niin tämä ostos oli pakollinen.

Kolme käyttökohdetta oli heti mielessä ja tämä niistä ensimmäinen.

Viimesyksynä marimekolla oli tällaisia kangashelmiä myynnissä, mutta onko lie enää?

Helmivarastossa on pyörinyt isoja muhkeita pompuloita oikeastaan tätä varten.

Tosi helppo toteuttaa : ompelin vain helmille sopevaisen väljän putken ja sitten sujautin helmet siihen.

Solmuja perään ja seikka on saletti.
Värit tässä kankaassa aivan herkulliset.

Kesänhaalistama naamavärkki ei oikein ole eduksi, onneksi on kaunistautumisaika varattuna, jos tässä pitää työtä jatkossa tehdä muuallakin kuin kotosalla sukkahommissa.

Mistä noita ryppyjä oikein tulee? Ja leuanalusheltta... ääk! Silitysrautaako tässä noille rypyille näytetään... säikähtäisivätkö?

Vinkki

2011-08-11T11:51:00.003+03:00

Syysmorsiammille.

Minusta on niin ihanaa, että nykymorsiammet uskaltavat olla oma itsensä.

Tiiina käveli kyllä alttarille juhlavammissa kengissä, mutta kirkonmenojen jälkeen oli vaihdettu vapaalle.

Mikäs ihanampaa ja persoonallisempaa?!

Kyllä juhlaväki oli jossain vaiheessa alkaneet kurkistella hameen alle, että

"mitä siellä alla oikein on?" ;D

Hän oli kevätmorsian.

Mitäs keksivät syysmorsiammet?

Sähköpostissa lupasin liittää kuvan näistä sukkasista.

Voi kun saisin jo nettikauppa-asian eteenpäin. Toivoton jahkaaja siinä suhteessa :(

ETSINTÄKUUULTUS! Kuka tekisi mulle minun näköisen nettikaupan?

No joka tapauksessa sukkastilauksia sähköpostin välityksellä.

Mitä sinulle kuuluu?

2011-08-08T13:54:00.001+03:00

Aina kohdatessa yritän muistaa kysyä?

Minun kesäprojektini on vielä kesken.

Tästä liikkumisasiasta on tullut kovin tärkeä ja koen saavani siitä virtaa syksyyn ja talveen.

Kesä on toki ollut muutakin kuin pelkästään juoksukilometrejä.

Ihania perhejuhlia ja tärkeitä sukulaiskohtaamisia.

Paljon mielenkiintoisia kirjoja ja tietysti hiukan kesäherkkuja.

Yllättävän vähän käsitöitä, mutta niihin töihin on nyt hanakasti tartuttava.

Villatakkeja ja -paitoja on nyt syksylle tilattuna ja jotenkin mieltä lämmittää niiden kysyntä.

Kaksi viikkoa vielä kesäprojektini huipennukseen eli Helsinki City Maratoniin, sitten uskon pystyväni taas paremmin keskittymään luomisjuttuihin. Nyt vain hermoilen ja lasken päiviä, sykkeitä ja juoksukilometrejä. Ärsyttävää, mutta kuitenkin kutkuttavaa. Oletteko fiiliksissä mukana?

Lomamietteitä

2011-06-10T20:00:00.003+03:00

tarkoittaa sitä, että Posliinikukka taitaa haluta kesälomalle.

Blogeissa varmaan vierailen ja ekstriimi päivittyy kyllä treenailun myötä, mutta naamakirijan ja posliinikukan päästän nyt kesälomalle.
Ihanasti on päästy lomafiilksiin näiden helteiden myötä.
Makeata ja mehevätä kesää kaikille tasapuolisesti ;D

Vaaleansiniset tantsut

2011-06-08T18:02:00.007+03:00

kesäverhoina -tykkään niistä kovasti- saivat seurakseen ihanan paperinarukranssin.

Ville sai kranssin lahjaksi, mutta lahjoittaja ei lie pahastu, kun minä sitä hiukan lainaan.

Sopii niin mainiosti vehojen väriin ja tuopa olohuoneeseen kesäilmettä.

Pikkuhiljaa koti alkaa taas asettua arkeen ja mukava olisi istahtaa neulekoneelle, kun työhuone on juhlien jäljiltä ihanan puhdas. Kuitenkin päätin viettää tämän helleviikon lomaillen. On ollut ihana pestä pyykkiä, kun koneellinen toisensa jälkeen kuivaa narulla ihan huiskista vaan. Täkit ja tyynyt pesuun joutuin... yksi hankaluus kyllä kuivatuksessa on männyn siitepöly, jota tuntuu nyt olevan joka paikka keltaisenaan.

Meidän perheessä muut ovat jo heittäneet talviturkin joessa, minä en ole vielä tarennut...

ku on nii kylymä tuuli ;)

Eilinen

2011-06-05T14:21:00.001+03:00

Minne nyt lensivät vuodet?
Näetkö maiseman?
Kasvoivat korkeiksi pensaat
pikkuisen puutarhan.

Loistavat punaiset ruusut.
Niin loistat sinäkin.
Tuoksuvat heleät tuomet,
salaisuus sireenien.

Kesä nyt puhkeaa kukkaan,
katselen, ihmettelen.
Voi miten olenkaan tänään
sinusta onnellinen.

Vaikka en saisikaan enää
taimia istuttaa.
Olenhan kanssasi saanut
kastella puutarhaa.

Sattuu ja tapahtuu

2011-06-02T19:05:00.001+03:00

Juu (syvä huokaus)... Vilijonkan koipi kipsissä. Harmiton jalan taittuminen treeneissä ja tässä tulos.
Yhdet apukädet äidillä vähempänä :(
Juhlapiha kuitenkin on valmiina: Mukavainen katos rakennettuna pihalle ruokailua varten, eikä pienoinen sadekkaan haittaa. Seitsämänkymmenen litran kattila odottaa pottuja ja toistakymmentäkiloa lihaa paistettuna keitosta varten.
Raparperimansikkahillo keiteltynä kakkujen täyttöä varten, kermamäärää pohdiskelen... riittääköhän kuusi litraa? No huomennapa sen näkee. Paljonko varaan kahvipaketteja?

Yritän täällä muistilistoja kirjoitella ja hukkaan ne sitten samantien.
Aamulla heräsin kuudelta miettimään, mitä tärkeää pitäisi listaan muistaa kirjoittaa, enkä keksinyt mitään.
Jospa hommat hoituvat. Luotetaan siihen.
Hieronta keskiviikkona laukaisi pahimmat tiukkuudet, niin ettei enää pyörrytä pöytiä luututessa. Mutta kutkutusta on mahanpohjassa, taitaa kuulua asiaan.

Kun tulisi huomenna hiukan auringonpaistetta, niin saataisiin kukat puhkeamaan kukkaan.
Juhlapäiväksi luvattiin sadekuuroja, siihen on tyytyminen.
Näillä mennään.

Haikeana

2011-05-24T13:42:00.001+03:00

mietin tänä tiistaiaamuna tätä ryhmää, joka on täynnä huippulahjakkaita oppilaita.
Muutama aamu ja he lentävät teilleen kuin varpusparvi ja ovat onnellisia siitä, että yläkouluaika on ohi- Haasteellisin aika lapsuuden ja nuoruuden välillä.
Maalaukset ovat melkein valmiita, kärsivällisyyttä on kysytty ja suurelta osalta sitä on löytynyt.
Ehkä nämä tiistai aamut tallentuvat niin syvälle mieleen, etteivät ne unohdu koskaan -toivon niin.

Neljäs kakku uunissa tälle päivää ja taidan siirtyä ikkunoiden pesuun.
Ensimmäiset unettomat yöt on vietetty miettien juhlajärjestelyitä.

"Montako aamua?"-Ysien jokapäiväinen huuto käytävillä jää kaikumaan pääkoppaani.

Jännitystä

2011-05-19T10:29:00.001+03:00

ilmassa; Ville lähti juuri kysymään tuloksia.
Poikaa jännitti, tottakai! Muistan ihan selkeästi omien kirjoitusten tulosten tulon ja jännityksen.
Vettä vihmoo, mieli on välillä työasioden vuoksi synkkä, mutta valoisyytta tuo oman perheen iloiset asiat:
Lasten kesätyöt ja tulevat juhlat.

Olen puhdistellut suihkulähdettä, kuivakausi olikin hyvä, sain muovin puhtaaksi levistä ja murasta.
Nyt luonto näyttää täyttävän lähteen taas vedellä ja minä peitän muovin kivillä. Kuvia sitten kun saan työni valmiiksi. Jokakeväinen operaatio tämä puhdistaminen.

Ensimmäinen pioni on jo nupullaan, samoin alppikärhö ja bluebird. Hyvältä näyttää kukkapenkin valmistautuminen.
Tulisi jo se poika.... arg! odottavan aika on pitkä.
Tulihan se sieltä, kevään uusi ylioppilas!
Voi tätä äidin onnea ja iloa!

Kolmen viikon

2011-05-15T18:23:00.004+03:00

kova työputki takana. Olen siis tehnyt kotsan, terveystiedon ja kuvisopen sijaistunteja oman työn lisäksi.

Niin ja lenkkeillyt.

Nyt sitten alkaa juhlamietinnät tosissaan, vaikka tulokset eivät ole tulleet vielä.

Viikonloppuna pähkäilimme juhlavaatetuksia.
Ihastuin Frank Lyman designiin.
Myyjätär sanoikin, että mitoitus oli kuin minulle tehty, ongelmaksi tuli valinta kolmesta mekosta.
Tämä sitten voitti ja olen hankintaani tyytyväinen.
Tietysti olisin voinut miettiä pitempään, mutta 20 prosentin viikonloppualennus houkutteli.
Rouvassa on kyllä vielä tuunaamista ;)

Kakkupohjien vaahdottaminen alkaa tiistaina. Oma murheensa niistäkin... jos varaudun kahteensataan kävijään (max) niin montako täytekakkua semmoinen väkimäärä syö??? Teenkö perusmansikkatäykkäriä vaiko suklaisen aprikoosi-sitruunaversion? Oiskos kellään kivoja ohjeita netistä katsottuna ja kokeiltuna? Monta kysymystä pää täynnä, vielä ei ole tarvinut öitä valvoa miettien, mutta sekin aika tulee.
Kaikista neuvoista olisin mahdottoman kiitollinen!

Komeita ne on

2011-04-30T09:45:00.001+03:00

minusta molemmat ;)
Suunnitteilla tällainen ruutukirjoneule on ollut pitkään. Nyt se piti vain toteuttaa.
Langoilla maalailu, varsinkin Pirkka-langalla, on sitä parasta tekemistä. Melkein terapiaa.
Vaikka viikko meni kiireeksi, kun jouduin kotsan opeksikin, nautin tämän paidan maalailusta heti alusta, kun näin, että nyt tulee hyvää jälkeä.

Mieleen tuli heti useampia toteutettavia värivaihtoehtoja ja omasta sakistakin löytyi useampia paidan tarvitsijoita. Seuraavat viikot ovat vaan niin työntäytteisiä, että mitä ehtii... jää nähtäväksi.

Tämän paidan saa eräs villapaitojen suur'kuluttaja synttärisankari.
Toivon, että malli on hänelle mieluinen.
Mitäs luulette, kelepaako?

Lähiruokaa

2011-04-20T19:57:00.006+03:00

pääsiäiseksi kanalasta tietenkin ;)
Nämä ovat aivan tuoreita. Ja voi, miten meistä kaikista ne maistuivat erityisen hyviltä paistettuina. Jokainen meistä paistoi kanamunat omalla tyylillään.
Näistä kananmunista alan varmaan ensiviikolla leipoa kakkupohjia pakasteeseen ja alamme abiturientin kanssa kaappien ja ikkunoiden pesu-urakkaan. Poika on ollut kyllä ahkerasti apuna; pesi eilen jopa jääkaapin! Käsityöt ehkä jäävät nyt vähemmälle. Toivottavasti välillä keksin jotain kuulumisia tänne blogiinkin.

Trullit odottavat lankalauantaita.
Täällä pohojanmaalla trullittelupäivä on juuri lauantai, joloin poltetaan myös noitarovioita eli pääsiäiskokkoja.

Hiukan vielä pääsiäiskoristelua. On luvattu lämpöisiä ilmoja; minua meinaakin viluttaa.
Tänään meinasi masentaa tuo lumisade. Eräs ilonaihe kuitenkin tälle viikolle oli pääsiäisenä vihittävälle morsiammelle sukkaset. Miten persoonallista! Toivottavasti saan niistä vielä kuvia.
Mukavaa pääsiäistä!
Meillä se on ainakin munarikas ;)

Aamut

2011-04-13T12:53:00.000+03:00

ovat olleet niin harmaita, että on ollut vaikeaa saada silmät auki.
Tänä aamuna taisin jopa nähdä toiveikasta unta, että aurinko pilkistaa verhojen raosta.
Valonpilkahduksen tuovat kuitenkin nämä suloiset pienet pässit, jotka halusivat mukaani viimeksi langanhakumatkalta Kotikutomosta Ylivieskasta.
Mietin niille paikkaa aikani ja ajattelin, että unilampaat yöpöydälle.

Ne näyttävät niin vekkuleilta, että ovat jo monena aamuna saaneet hymyn huulilleni.

Olen aikanaan valmistajan, eli Savi-Jontun kanssa samoja messuja kiertänyt.

Mummuli oli kokeillut munamiehen virkkausta, ohje taisi olla Käsityökerho-lehdessä.
Hyvälle tuulelle se saa tuo munamieskin, sielukkuudellaan.

Auringonpaistetta odotellessa tässä taidan raivata tieni neulekoneen ääreen.

Kevät

2011-04-09T16:33:00.002+03:00

keikkuen tulevi ja pääsiäistä odotellaan.
Ensimmäinen "hämäläinenkin" juoksi lumihangella, terveisiä vaan vanhimmalle kummityttöselle ;)

Laitoin vielä vanhan pääsiäiskranssin ovenpieleen, vaikka uuttakin värkkäsin. Uudesta ei vain tullut oikein ulkona käytettävä. Täytyisi innostua vanhan tuunauksesta tässäkin asiassa.

Tosin tuunausta tämäkin, nimittäin Ville on joskus ala-asteella värkännyt styroxrenkaasta pääsiäiskoristeen, joka oli aika rapistunut. Niinpä päätin pistellä siihen kauniita sulkia.

Koska styroxrengas oli päällystetty valmiiksi säkkikankaalla, ei tarvinnut edes kuumaliiman kanssa sormiaan polttaa. Höyhenet -tai sulat- pysyvät paikallaan ihan pisteltynä säkkikankaan reijistä.

En oikein osaa vastustaa kiusausta kun löydän kauniita sulkia...

Ne ovat jotenkin niin ihania!

Eivätkä nuo munat juuri koristelua tässä kaipaa.

Hiominen ja maalaus

2011-04-06T15:15:00.000+03:00

palkittiin. Nyt on vanha tarjotin kuin uusi.

Ei tosin täysin valmis, sillä pinta pitää vielä lakata, mutta pirtsakka siitä tuli.

Näin sateisena päivänä se tuo kyllä auringon keittiöön.

Nyt vain lakka päälle ja kuistikahvikelit ovat tervetulleita.

Lupailin

2011-04-04T19:32:00.002+03:00

ohjeen hiihtolomalla tikuttamaani kevätpipoon. Yritän tehdä selkokielisen ohjeen.Vain sellaisille jotka ovat aiemminkin neuloneet... ei siis ensikertalaisille. Ohjeen pipo on toteutettu pään kokoon n.57 ja neulottu puikkokoolla 4 Sandnesin Duett-langasta. Sitten jos haluaa tehdä tarkemmat laskelmat käsialan mukaan, niin tehkääpä. Nämä silmukkamäärät siis minun käsialallani.

Pipo neulotaan levynä, ei pyöröneuleena.

Luo 90 silmukkaa. Kuusitoista kierrosta 2o, 2n.

Seitsämännellätoista kierroksella aloitetaan lisäykset seuraavasti: jokainen oikea silmukka kerrataan nostamalla edellisen kierroksen silmukka vasemmalle puikolle ja neulotaan se oikein. Nurjat neulotaan normaalisti nurin. Käännöksen jälkeen toisella puolen neulotaan neljä nurin ja ensimmänen oikea vielä kerrataan nostamalla jälleen edellisen kierroksen silmukka. Näin melkein tuplataan aloituksen silmukkamäärä.

Pitsineule aloitetaan heti seuraavalta kierrokselta ja mallikerrassa on 10s ja 2krs.

Neuleen oppii muutamalla kierroksella, joten laskemisia ei juuri tarvita kuin parilla ensimmäisellä kierroksella.

1.krs : 1o,lk,3o, nosta 1s neulomatta, neulo 2s oikein yhteen ja vedä nostettu s kavennuksen yli, 3o, lk.

2 krs : neulo nurin

Toista 1.-2. kerroksia, että saat pituudeksi noin 15 cm, jonka jälkeen kaventelin taas aika reippaasti ensim. kierroksella kolme silmukkaa takareunoista oikein yhteen. Nurja kierros normaalisti ja sitten kaksi silmukkaa yhteen. Kun silmukoita on jäljellä noin kuutisenkymmentä, voi vetaista langan silmukoiden läpi ja kiristää.

Sitten pitäisi osata vielä ommella sauma yhteen ;)

Tää nyt oli just sellainen miten-mää-nyt-kaiken-teen-vähän-sinne-päin.

Sellainen ohje, josta joko voi tehdä tai ei. Oleellisinta ehkä oivaltaa paljot lisäykset, että saa sitä muhkeutta.

Saa kysyä, mutta ei saa moittia ylimalkaista ohjetta. Korjailen jos jotain tuli hirviän väärin.

Ai, tuon kukkasen virkkausohje löytyy täältä.

Jahkailen

2011-04-02T13:59:00.003+03:00

enkä millään osaa päättää tai tarttua toimeen. Vanha tarjotin kaipaisi keväistä ilmettä. Se pitäisi hioa ja maalata, lisäksi olisi aikomus piristää sitä kankaalla... kaksi kaunista ja mieluista marikuosia valittavana; Maija Isolan Rakastaa ei rakasta ja Fujiwo Ishimoton Villi ja vapaa, mutta kun en osaa päättää... auttakaa nyt ihmeessä.

Pääsiäistä silmälläpitäen olen tyhjentänyt kanamunia puhaltamalla. Ajatuksissa oli koristella munia tälläkertaa kuvasiirrolla, mutta kananmunan kuori ei tahdo kestää paperin pois hankaamista, enkä ollut oikein tyytyväinen tulokseen, joten jahkaus jatkunee tälläkin rintamalla.

Haluatteko kuulla lisää; olen nimittäin piirtänyt kaavat siitä tilaamastani Yosiko Tsukiorin mekkokirjasta, mutta en osaa päättää mistä kankaasta aloitan mekon tekemisen. Kaapissa odottaa vanhat kangasvarastot, enkä aio ostaa uusia kankaita ennenkuin vanhat on ommeltu.

Parit keväiset langatkin on hankittu neulomuksia varten... mites tää hommiin tarttuminen on nyt niin tahmiaa?

Vielä yksi juttu, nimittäin Lumiomenalla on mukava kirja-arvonta, käykääpäs osallistumassa!

Voihan lehemä

2011-03-30T16:48:00.001+03:00

Kuten aiemmin kerroin, en voi kuin ihmetellä sitä lahjakkuuden määrää mitä voi sisältyä 13-18 vuotiaisiin nuoriin (lukiolaistenkin töitä mukana) . Aikani kulunut näyttelyä rakennellessa Tillarigalleriaan. Sinne nyt kaikki upeita lehemätöitä ihailemaan.

Jos vain nyt tällaisen kuvagallerian pläjäytän.

Voimia on vienyt tälläviikolla ja viikonloppuna monensortin häslinki,

josta enemmän on kerrottuna Ekstriimin puolella.

Aiheenamme oli lehmä, mutta vuoden aikana syntyy paljon taidokasta jälkeä,

joten hiukan muitakin töitä esillä.

Kevät verhoilua

2011-03-22T12:30:00.001+02:00

nyt ne jotka minut oikeasti tuntevat, lukevat kulmat kurtussa... mitä Päivikki työstää verhoja?
En ole verhoihminen, enkä voi sille mitään.
Jos ei olisi "yleisön" paineita, meillä ei olisi yhdessäkkään ikkunassa verhoja.
Takaovi on ollut nyt remontin aikaan verhoton, siinä on yleensä ollut peittävä kangasverho, joka on peittänyt näkyvyyden ja pimentänyt koko kodinhoitohuoneen.

Etsinnässä on ollut jotain, joka päästäisi valon läpi eikä peittäisi näkyvyyttä.

Voi sitä ilonpäivää, kun bongasin kukkakaupan ikkunassa tällaisen mulberry-paper-sermin roikkumassa.

Hiukan näkösuojaa, ei ompelua, ihanan rouhea materiaali.

Ihan käy modernista pitsiverhosta.

Nappasin haasteen

2011-03-19T12:18:00.006+02:00

Kuka? huithapeli käsityöläinen, marttyyriäiti (kirologin tulkinta), rehtorin rouva (älkää naurako!), huono kummitäti, maikkamaailman sisäistänyt taivaanrannanmaalari, himohiihtäjä, atoopikko, luonnosta inspiroituva herkkukirppu, luonnonkaunis käkättäjä (juu,nyt saa nauraa ja isosti) nautiskelija ja haaveilija, joka on joutunut pettymään sanaan ystävyys ja sen merkitykseen monen monituista kertaa (johtuu varmaan ehdottomasta oinasluonteestani).

Mitä? elämä iloineen ja murheineen. Ahdistaa tiukka blogien kategoriointi, jossa voi olla vain neuloja, askertelija, sisustaja, kakuntekijä tai ruuanlaittaja. No, annoin periksi ja säästin Posliinikukan lukijat lopulta lenkkirapoteilta ja perustin Ekstriimin (mutta kuinka olakkaan tilastot kertovat Posliinikukan lukijoden tarkkailevan myös hiihtokilometrejäni ;). Kun on kiinnostunut niin monesta asiasta, haluaisi niistä kirjoitella. Kirjoittaminen käy monesti myös terapiasta- voi heittää asian mielestään.

Missä? Millä? tässähän minä olkkarin sohvalla istun ja läppäriin (fujitsuSiemens) naputtelen

Milloin? aamupäivisin, iltapäivisin, iltaisin, silloin kun juttu luistaa ja aikaa on

Mitä mielessä nyt? harmittaa, kun lunta pyryttää, eikä pääse hiihtämään. Normi lauantai; muu väki on peleissä, treeneissä ja Jarkko tälläkertaa töissä... Vilja suunnittelee cowboy cookiesien tekemistä ja minun pitäisi varmaan mennä kaveriksi.

edit... cookiesit ovat muhkeita ja ja ihania kokeilkaa ihmeessä!

Kerroin

2011-03-17T10:00:00.000+02:00

aiemmin, että olen käynyt pömistelemässä Savenmaalla army-varastoja. Sieltä löytyisi kyllä monelle tuunaajalle kaikenlaista rojua entisöitäväksi. Esimerkiksi tämä kaunis lasinen kuikka ;) on houkutellut minua pitkään, mutta kun tiedän sen käyttötarkoituksen, niin se ei niin hirmuisesti houkuttele -vaikka voisikin olla aika vekkuli kukkamaljakko- herättäisi ainakin keskustelua.

Tekstiilipuolella löytyy kalsareista päähineihin kaikki varustus.

Minä olen keskittynyt lapasten ja niiden ampujan sormikkaiden penkomiseen.

Tukehtumisen uhalla... nimittäin pölisevät ihan hirveästi, kun tonkii ja parit tahtovat olla hukassa.

Globe Hope näyttää tuunaavan juuri samoja lapasia myyntiin: ilmeisesti painamalla nuo lumitähdet.

Minä kirjailin ketjupistoin euron lapaset Viivin takkiin sopivin värein ja ovat olleet kovassa käytössä.

Ainoa hankaluus näissä on että peukku on sivussa, sopivat siis kumpaankin käteen, mutta eivät ole kovin hyvin istuvat. Paremmin istuu käsinneulotut.

Olisin laittanut muutaman kuvan lisää, mutta bloggeri ilmoitti kuvatilani loppuneen.

Nyt pitänee lähteä luotokorttiostoksille kuvatilaa hankkimaan.

Vai voiko postata ilman kuvia? :(

Meistä monen

2011-03-15T11:25:00.001+02:00

myötätunto ja ajatukset ovat nyt Japanissa.
Vaikka meillä täällä on hankalaa ja murheita, niin mittasuhteet muuttuvat kun seuraamme maailman uutisia.

Meidän perhe teki viimesyksynä vihreän valinnan sähkönsaannin suhteen.
Kraft&kultur toimittaa meille vesi ja tuulivoimalla tuotettua sähköä.
Toivoisin niin, että jokainen kulutuksellaan ja toiminnallaan ajattelisi maapallomme säilymistä.

Pieniä, suuria valintoja.
Tarpeiden pohtimista.

Syyllisyys meinaa taas ottaa vallan...

Hiljaiseksi pistää!

Houkuttelee

2011-03-13T16:00:00.000+02:00

tuo sauna, suorastaan kutsuu hämyiseen, lämpimään syleilyyn.
Pakko tänään saunoa loman lopettajaiset, ihan pakko!
Istumet kyllä kuuluisivat vielä asiaan, mutta valmistuvat sitten kun aika on.
Ei anneta epäolennaisuuksien häiritä.

Miten on näyttääkö kummitytön silmään tarpeeksi tukevalta?

Jos tulisitte sovittelemaan!

Kevät mielessä

2011-03-11T10:59:00.001+02:00

Vuokattiin ajellessa aloitin pipon neulomisen, kun löysin Palasta ja Langasta ihanaa Sandnesin Duett-lankaa; materiaalina 45% merinovillaa ja 55% puuvilla.
Oikein sellainen unelmainen kevätpipomateriaali.

Suunnitelmissa oli ensin palmikkomalli, mutta mieli muuttui siinä Sotkamoa kohti huristellessa aurinkolasit päässä yhtäkkiä pitsineulokseksi. -Niin, juuri tämä se on sitä meitsin tuotesuunnittelua.

Neulomisella on ihmeellisen rentouttava vaikutus mieleen!

Ja olisiko sillä auringonpaisteella, laskettelulla ja mukavalla seuralla oma osuutensa asiassa.

Ilman tietokonetta, korttipelejä pelaten; yhdessä touhuten voimaannuttiin.

Nyt kotona lumimyrskyssä ihmetellään, milloinkas niitä hiihtokilometrejä taas haalitaan?

Kajaanissa paluumatkalla piti pysähtyä systerin vinkistä R-collectionin myymälään

ja tuhlata viimeisetkin euronroposet taskujen pohjilta.

Venlalla siis uudenkarhea huppari kuvissa.

Savenmaalta olen hamstrannut näitä villaisia ampujan sormikkaita ja lapasia ajatuksena tuunailu.

Jotain on jo syntynytkin.

Saunakin on saanut uuden sävyn, joka on niin hämyinen, etten tiedä onnistuuko kuvaaminen.

Pitäisi laudelautoja lähteä katselemaan.

Vielä tässä muutama päivä lomafiiiksissä!

Koskaan

2011-03-03T17:47:00.000+02:00

en ole tuntenut itseäni näin petetyksi kunnallisessa päätöksenteossa.

Oman edun tavoittelu, kähmintä, päätökset pienissä piireissä, lyhytnäköisyys.

Meidän tuskanhuutomme on vaiennettu.

Vyön alle iskun jälkeen meitä kehotettiin vielä taistoon;

"todistakaa sairautenne, kirjatkaa rakenteelliset epäkohdat paperiin, antakaa perustelut vaatimuksillenne!"

Lammaslauma määki, teki työtä käskettyä, kirjasi kaiken jälleen kerran.

Kukapa ei tekisi parempien olosuhteiden toivossa.

Tässä sakissa on sairastuttu syöpiin, halvauksiin, astmaan, jatkuviin hengitystieinfektioihin jne.

Ehei riitä, perustelkaa paremmin.

Luokkatilojen ahtaus, vanhanaikaisuus, toimimattomuus: ovatko nämä perusteluita?

Höpsis, tarpeen pitää olla todellinen, kuten että

kunta tarvitsee loistokkaan kauppakeskuksen- koreamman kuin naapurikunnassa,

jotta saamme lisää verotuloja.

Tosiaan, meidän laitoksemme ei ole tuottava,

eihän meihin kannatakkaan satsata.

Meillä ei siis ole mitään arvoa.

Nivalan kaupunki- perustaa perheestä!

Koomista, vai mitä?

Koskaan en ole aloittanut hiihtolomaa näin pettyneenä, voimattomana ja arvottomana.

Ehkä pidän hiukan pohdiskelutaukoa Posliinikukan puolella.

Saamanne pitää

2011-02-26T13:48:00.001+02:00

siis sukkaa pukkaa ja kukkaa ;D

Varsinainen runoriimittelijä.

Kauhavan Kangas-Aitan Sukkis-sukkalanka on uusi miellyttävä tuttavuus. 50% merinovillaa, 25% polyamidiä ja 25% bambua; oikein sellainen silkkisen pehmeä lanka. Mielenkiintoista nähdä miten kestää käyttöä. Tosi ohutta lankaa. Kaveriksi sille löysin mustaa tico-ticoa; siihenkin ovat vihdoin älynneet valmistaa yksiväriset versiot! Tico-tico-sukkia siis tulollaan tooosi pitkillä varsilla.

Posliinikukka on herännyt kevääseen ja työntää nuppusiaan. Haluaisin niin mielelläni posliinikukasta eri lajikkeita, mutta keneltäkään en ole saanut tietoa, mistä niitä saisi. Tosin kovin aktiivisesti en ole etsinytkään, kuin lähistön kukkakaupoista. Jos jollakulla olisi, niin voisi tehdä pistokasvaihtoa. Oispa kiva kun löytyisi.

Neuleitakin

2011-02-24T10:26:00.001+02:00

syntyy kaiken ohessa melkein koko ajan... mutta kun ne ovat niitä sukkia vaan.
Paksuista jämälangoista tein muutamia muhkeita pantoja; Englantilainen peruspatentti on mahdottoman nopeaa ja komeaa pantoihin. Toivottavasti kevätaurinko jo kohta lämmittää sen verran, että tarkenis pistää pannan päähän.

Sukkaurakointia olemme harjoittaneet myös työpaikalla, sillä tänään meille tulee vierailulle parinkymmenen hengen ryhmä Italiasta ja Slovakiasta Comeniushankkeen puitteissa. Neuloimme heille kaikille tuliaislahjaksi villasukat. Kylmästä maasta jää toivottavasti lämpimiäkin muistoja!

Olen ylpeä

2011-02-21T19:46:00.001+02:00

siitä, että saan tehdä töitä huippuseurassa.
Valinnaisainetunneilla joskus äimistelen sitä lahjakkuuden määrää, mikä oppilaissa lymyää.
Nyt on ihan pakko hehkuttaa paria asiaa:
Koulullamme on nyt oman elämänsä huippusuunnittelija!
15-vuotias Elina pesi koko finalistiporukan... JEE-JEE! Sanoin kyllä Elinalle jo aiemmin finaalipaikasta, että "minä olen sinusta ylpeä"... mutta mitäs mää nyt voiton jälkeen sanon... sanat eivät riitä.

Kuvismaikka Riitta Latvala-Erkkilä on hersyvä, ihana, innostava persoona, jolla on huipputaito saada porukka innostumaan. Minä olen Riitan oppipoikana yrittänyt löytää samanlaista säveltä, pienin askelin, avoimesta sydämenlähteestä ammentaen. Riitan tekstiilisuunnittelun taidonnäytteitä täältä.

Grafiikka ja posliinimaalaus... minkä lie Riitta nimeäisi lempilapsekseen?

Minusta Riitan ryijyissä on "sitä jotain". Tässä tuulikannel:

Vielä tekisi mieli leuhkia lisää ;D

Nimittäin meillä on myös idols-tähteys vetämässä ja

Mikkoa jännitetään tulevina viikkoina varmasti koko Nivalan voimin.

Innostavasta musamaikasta voisin kirjoittaa samanlaisen stoorin kuin Riitasta.

Tällaisessa huippusakissa tuntee itsensä välillä hiukan pieneksi ;D

Vanhat tanssivat

2011-02-19T11:43:00.000+02:00

eilen; meillä nämä jutut ovat nyt tärkeimpiä ihan lastemme ja heidän ystäviensä vuoksi.

Koska lähisukuni on levinnyt ympäri Suomenmaan,

laitan heille näitä kuvapäivityksiä elämämme tärkeistä kohokohdista.

Venlan rooli oli tänä vuonna vanhojentanssin juonto.

Ensivuonna hänellä sittten tämä "prinsessapäivä". Nyt olemme vain oppineet, että nämä tautiepidemiat voivat tehdä tylysti tenän suunnitelmiin; muutamissa perheissä on itketty ja surkuteltu, kun sairastamiselle ei ole näkynyt loppua ja juhlapäivä on lähestynyt.

Noora on onneksi vielä välttynyt mahataudilta.

Näissä tilaisuuksissa on mukava harjoitella kuvaamista.

Joskus paristasadasta kuvasta pari saattaa olla julkaisukelpoisiakin, niinkuin tämä ylläoleva.

Ja allaolevastakin kyllä välittyy vauhdikkaat fiilikset.

Täällä hipsutellaan

2011-02-18T11:05:00.003+02:00

tossukoissa ja luetaan Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa: Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi. Säteet eivät meinanneet päästä ikkunoista sisään ja siitähän se johtui ettei alakerran ikkunoita ollut pesty...

Fiilikset ovat kyllä nyt niin mielensäpahoittajan kanssa samat. Betonipölyä ilmestyy kavalasti aina jostakin nurkasta, vaikka kuinka luutuaa. Ja tuo onneton kevätaurinko saa kyllä talon näyttämään menneitten majalta :(
Juuri nyt on kuitenkin sen verran hupelo olo, ettei siivousvimma ole kovin herkassä.

Remppa on kuitenkin paremmalla puolella. Nyt sairastelun jälkeen on ollut vihmova kaipuu puhdistautua saunomalla. Kaakelit saumataan ensiviikolla ja sitten vasta päästään saunan tekoon, hyvää jälkeä, mutta pahuksen hidasta, kun jokavälissä pitää kuivatella. Jos tarkkaan katsotte kuvia niin aikamoinen kynnys nousi kylpyhuoneeseen, entiset kaadot eivät olleet oikein onnistuneet. Nyt näyttäisi siltä, että vesi juoksee sinne mihin sen kuuluukin juosta.

Pari viikkoa vielä, ehkä sitten saunotaan ja nautitaan!

Örk

2011-02-17T18:27:00.000+02:00

Abiturientti toipui mahataudista, mutta viimeyönä meistä kolme työnsi päätään ämpäriin.

Ei jaksa nyt enempää rapotoida.

Äidillä jäi pojan penkinpainajaiset näkemättä.

Työkiireitten keskeltä

2011-02-14T18:26:00.000+02:00

haluan toivotella kaikille oikein ihanaa ystävänpäivän loppua.

Ystävyyttä riittäköön jatkossakin.

Olette minulle tärkeitä!

Osa 2

2011-02-09T14:29:00.001+02:00

Näitä rasioita ja lootia on niin mukava tuunata.
Viimekesän lomareissulta jäi muistoksi muutama jämerämpi karkkirasia, jotka säilyttelin ihan askartelua varten, koska rasia oli tukeva, mutta ei minusta mitenkään kaunis.
Suihkautin kanteen ensin jotakin autonvannemaalia (tärpättiliukoista), että sain voimakkaat kuvat peittoon. Sitten liimasin erikeeperillä mulperinpaperin päälle.

Kuva on tulostus, joka on mummulilta lainassa ja on hänelle tärkeä.
Ajattelin, että laitetaan kuva "kehyksiin", niin pysyy tallessa.
Kuva on suihkelakalla pinnoitettu ja pitsikehys liimattu.

Tässä rasia-kehys-loovassa voi sitten säilytellä vaikka rakkaimpia vanhoja valokuvia, tai jos sattuu olemaan muita valokuvamuistoja näistä kotiseutupäivistä (olivatkos nämä Kotiseutupäivät vai Ylivieskapäivät?)

Hyvää ystävänpäivää mummulille ja papalle näin etukäteen,
tuomme tämän kyllä perille sitten lähempänä sitä ystävänpäivää.

Ideaa ystävänpäiväksi

2011-02-08T12:53:00.001+02:00

Ideani ei kyllä ole oikein tuore, mutta mielestäni on hyvä muistutellä tästä aika-ajoin hyvänä akryylilankojen käyttökohteena. Joskus minäkin (tooosi harvoin) höyrähdän ostamaan lankaa värin tai ihanan tunnun perusteella (no nykyisin en kyllä enää) ja jos materiaali on pelkkää akryyliä, niin hyllylle jää lanka odottamaan päivää parempaa. Leenalta ja Pirleltä sain vinkin noin vuosi sitten tosi kelvolliseen akryylilankojen käyttöön.

Nimittäin akryylinen "patasuti" puhdistaa kiiltäväksi teräksiset tiskialtaat ja kattilanpohjat. Vahatun ruokapöytämme kansi on ollut myös välillä hankala puhdistettava (pitäisi suorittaa uusi vahaus),

tällä kyllä saa pinttyneet liat helposti pois.

Sattuipa silmiini myös juuri sopivan kokoinen metallirasia,

josta hiukan tuunaamalla sai oikein sievän lahjakotelon.

Vanhojen kauppakirjojen kauniita tekstejä liimattuna ja puinen sydän säilytetyistä joulukorteista...

huomaatteko; kaikkea voi tarvia... mittään ei voi heittää pois ;)

Tunnustan viimeviikolla sain hepulin kun työhuoneessa ei mahtunut liikkumaan,

oli pakko syytää tavaraa roskiin, että sai jalansijan.

Ilahtuisikohan anoppini tällaisesta ystävänpäivälahjasta?

Näitä ystävänpäivä rasioita on tulossa lisää, odottakaahan kun saan valmiiksi.

Monenlaista menoa

2011-02-06T20:54:00.004+02:00

ja työhommiakin, silsältyi tähän viikonloppuun.

Iloiset asiakkaat ovat kyllä päivieni kohokohtia,
mutta kohokohtia on tässä viikonlopussa niin monta,

ettei oikein osaa eritellä.

Runebergin päivä; herkkuja monenmoisia.

Runebergin tortuista en ole koskaan oikein perustanut, kummallista,
varsinkin kun olen herkkusuu, jolle kaikki makea maistuu.

Minäpä tarjoan teille vanhaa kirjallisuutta seepian sävyissä.

Keräilijästä on ilo omistaa nämäkin kirjat.

Vänrikki Stoolin tarinat on kovin luettu painos ja sivuja hiukan puuttuu,

ehkä joskus löytyy ehyempi versio.

Johonkin tämä vanhojen viehättävien esineiden haalimisraja pitäisi vetää,

mutta kun viehättää, niin minkäs teet?

Olen vast'íkään tutustunut taas yhteen sukulaissieluun ja häneltä kumpusi tämän postauksen aihe.

Ehkä joskus tunkeudun kameran kanssa hänen kotiinsa ;D

Turpeesta

2011-02-01T12:14:00.002+02:00

villapaita. Turvelankaa oli jäljellä vanhoja varastoja ihan puseroksi asti. Beessi osa on turvelankaa, muu Pirkkaa. Jos ajattoman neuleen tekee hiukan karheasta kestävästä langasta, niin kylläpä neule "hintansa haukkuu". Juuri tarkastelin mieheni 18 vuotiasta villapaitaa, joka on ollut ahkerassa käytössä vuosittain; hiukan alkaa kyynärpäiden alueet mennä ohueksi ja saumalanka, joka on villaa, katkeilee. Kertokaapas mikä muu vaate kestää vuosikymmeniä?!!
Muoti meni välillä hirmuisen kapeaksi, mutta on onneksi taas väljempää.
Villapaitakin tuntui menevan kokonaan välillä pois muodista, mutta kirjoneuletta kysytään taas. Johtuneeko "oikeasta" talvesta vai mikä lie syynä moiseen?

Turvevillalanka on mahdottoman kevyttä, lämmintä ja pehmoista, kun hiukan rapisee nuo tikkuset pois.

Yllätyksekseni paitaa kuvattaessa, tyttäreni tuumi, että hänkin tarvitsisi tällaista paitaa. Mikäs siinä, sukkatehtailun välissä oikein tervetullutta vaihtelua.

Seitsemän

2011-01-30T19:59:00.004+02:00

Lumiomena haastoi minut kertomaan seitsämän asiaa itsestäni.

Huh-heijaa, tämä pistää ihan miettiliääksi.

1. Tuntuu siltä, että elämäni on kuin avoin kirja. Minä ja tunteeni vyöryvät laidasta laitaan, niin oikeassa elämässä kuin täällä blogilandiassakin. Myöhemmin vasta osaan tarkastella kirjoituksiani korrektisti ja sitten on jo liian myöhäistä. Yritän heittää huumorileimaa moniin asioihin silmäniskuhymiöllä, kun sitä samaa (silmäniskua ja virnistelyä) harrastan oikeassa elämässäkin.

2. Elän sunnuntaiaamujen voimalla; keväällä aurinko pilkistää verhon raosta ja Rimpineva kutsuu parin tunnin hiihtolenkille. Kesällä juoksemme mieheni kanssa pitkää lenkkiä juuri sunnuntaiaamuisin. Yhdessä liikkumisesta on tullut elämää koossa pitävä voima.

3. Viihdyn kotona; tykkään laittaa hyvää ruokaa ja leipoa. Olen hulluna kaikenmaailman keittokirjoihin (myös vanhoihin) ja leivontaopuksiin, kokeilen mielelläni monenlaista. Viimeaikojen leipomiskokeilut ovat kyllä menneet Omenamintun ohjeistamina. Ilokseni lapsenikin leipovat mielellään ja ruuanlaitto luonnistuu jo koko katraalta.

4. Aika riittää kaikkiin tärkeimpiin harrastuksiin, joita ovat hiihto, juoksu, käsityöt (lasketaanko harrastukseksi), lukeminen, blogit...Jos vuorokaudessa olisi tunteja enemmän haluaisin oppia valokuvausta ja etenkin luontokuvausta, opetella kuuntelemaan musiikkia, ratsastus taidon elvyttäminen ym. Haluja monenlaiseen harrastamiseen olisi kyllä.

5. Väsyneenä ja kiusattuna minusta tulee pirttihirmu, jonka kanssa ei pärjää kukaan. Mieheni yleensä odottaa, että painekattilasta pääsee pahimmat höyryt ja sitten vasta sulkee kannen... Vakka kantensa valitsee... Temperamentiksiko tätä sitten ystävällisemmin kutsutaan.

6. Pukeutumisessa pitää olla jotain jujua, eikä varmaankaan löydy väriä jota kovasti vierastaisin. Yleensä tunnistan minulle sopivat värit ja hämmästelen ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet tiettyn värianalyysin kertomaan värikartastoon. Päälleni kelpaa kirpparihankinnat ja muutaman euron alevaatteet, kunhan niissä on sitä jotain.

7. Ärsyynnyn ihmisistä, jotka inttävät mustan valkoiseksi, eivätkä anna muille oikeassa olemisen mahdollisuutta. Tällaista seuraa mielelläni välttelen. Myös totuuden muuntelijat ja teeskentelijät kuuluvat sakkiin, joiden seuraa en kovasti kaipaa.

Moni on tähän haasteeseen tieten vastaillut, joten ne jotka eivät ole tarttukaapa tähän!

Reggae okey

2011-01-27T21:48:00.000+02:00

Tästä tuli nyt sellanen reggae-henkinen baskeri.

Piti yrittää tehdä itselle uusi, kun edellinen lähti parempaan päähän.

Voe, voe, halusin kokeilla eri lankaa ja tykkäsin, että tää Jambon väristyskin sopi punaisiin kenkiini.

Mutta mitä pönkyrää neuloa, en tykännyt yhtään. Kertokaas nyt mitä tästä pönkyrästä vois tehdä?

Ei luonnistunut palmikkokaan, vaikka sen tapaista yritin.

Nyppylät, joita olin ajatellut useampia, jäivät toteutuksessa yhteen ainoaan.

Kummallisen tahkeaa villalangaksi (hiukan sekoitetta).

Ehkä se kaipaisi ripauksen jotakin; puunappi tai virkattu kukkanen?

Taas tuli baskeri jollekkin muulle, nimittäin sen verran reilu tästä tuli, että humpsahtaa silimille.

Kaipaa selevästi rastatukkaa.

Olen käynyt virkistäytymässä avannossa ja nyt vötöstää ankarasti.

Siispä unten maille, jospa se virkistysvaikutus ilmestyisi aamulla.

Visiittikortit

2011-01-25T14:05:00.001+02:00

Viimeviikolla opin ihan uuden asian, nimittäin nämä ihastuttavat vanhat pahvikuvat ovat visiittikortteja. Visiittikortti tarkoittaa, että kun ennesvanhaan on menty kyläilemään, on pruukattu viedä tällainen pahvikuva itsestään tai perheestään kyläilykohteeseen.

Kyläilypaikassa on yleensä ollut jonkinlainen malja tai kuppi kortteja varten.

Liekkö tämä vanha malja toimittanut visiittikorttien sijoitus virkaa?

Hauska vanha tapa, jonka voisi vaikka jollain konstilla elvyttää.

Digiaikaa kun eletään, voisi kuvista helposti teettää korttejakin.

Eivätkä kaikki kuvat olisi koneella piilossa.

Blogeissakin käydään visiitillä ja jokunen muistaa visiitistään kuvan jättääkkin.

Tervehdyksen ei tarvi olla edes suuren suuri, kuvajainen vain ja tervehdys, siinäpä ilonaihetta työn raskaan raatajalle. Nimittäin

viimeisessä hämäräperäisessä kuvassa meitsi raavaan työn touhussa.

Puoli tuntia kun olin repinyt laattoja kylppäristä irti, niin olinpa jo tauon tarpeessa...

Taisi loppua kunto ;)

Paavo-papalle nimpparionnea täältä koko sakilta!

Uusia värejä

2011-01-22T18:48:00.001+02:00

sukkasiin.

Olen päätynyt sukkavärityksissä lähinnä musta-ja valkokuviointeihin. Niitä yritän jossain vaiheessa tehdä jopa varastoon. Muut värit niinkuin vihreä ja ruskea jäävät ehkä tilaus hommiksi.

Puotiasiakin on hiukan saanut potkua, vaikka aika ajoin iskee epäusko, pystyykö pelkällä sukkamyynnillä nettikauppaa pyörittämään. Pelkästään pankkikustanukset ovat kuukausittain kovia.

Kun keksisi oheen jotakin muutakin myymistä, katsotaan...
Mutta kyllä ne ovat olleet mieluisia, nämä sukkaset.
Jos mielit itsellesi, ota vain sähköpostilla yhteyttä, sillä systeemillä mennään vielä hyvän aikaa.

Oikeastaan

2011-01-19T12:47:00.001+02:00

olen yhden päivän myöhässä tämän jutun suhteen, mutta unettomuudesta kärsii moni ilman kuun mollotustakin. (Viime yö oli tietääkseni täyden kuun aikaa)

Laventelin kukkasia pitäisi olla joka kodissa hermojen leputukseen, jo pelkkä kukkasten nuuhkiminen saa ajatukset muihin svääreihin.
No, minähän ostin näitä alunperin laventelikorppujen leipomista varten, mutta luin jostain (varmaan Voi hyvin-lehdestä), että laventelilla on rauhoittava vaikutus ja päätin kokeilla. Unettomina öinä vähän aikaa pyörittyäni nousen yleensä ja keitän itselleni laventelikaakaon tai pelkästään lämmitän maitoa, johon ripsautan muutamia laventelin kukkasia. On toiminut oikein loistavana unilääkkeenä.
Itse onnistuin joululoman aikaan sotkemaan unirymini täysin, mutta olen saanut rytmin takaisin. Siis tiedän kuinka kurjaa on pyöriä sängyssä ja odotella unta.

Keskusteltuani asiasta erään unettoman kanssa, hän kyseli voiko kukkia syödä. Itse olen hörppinyt kukkaset enempiä miettimättä vatsaani, kun niitä voi käyttää leivonnassa (käytän luomuviljeltyä laventelia) niin silloin myös juomassa. Helposti kyllä kukkasen saa hauduttamisen jälkeen lusikalla mukista poimittuakin.

Sitten tietysti, jos sattuu omistamaan kylpyammeen (tulipa mieleen), niin voisi hauduttaa laventelikukkasista rauhoittavan iltakylvyn. Tuoksu on huumaava!

Tuskin maltan odottaa

2011-01-18T11:40:00.001+02:00

tämän pömpelin paikoilleen asennusta. Enkä ole perheessämme ainoa malttamaton.

Eilen illalla meinasi tulla riitaa sovitusvuoroista ;)

Yläkerran vessasta alkaa huokua kylpytunnelmaa.

Ja kyllä nyt on suut messingillä.

La-la-laa, tule kanssani kylpyyn...

Ristiriitaisia tunteita

2011-01-16T16:34:00.001+02:00

(ja se alakuloisuus on yksi niistä) aiheuttaa kylppäriremontti, joka alkaa meillä ensi viikolla.
Lattialaatat ovat kohoilleet ja nyt aloitetaan purkutyömaa, jossa selviää, kuinka syvälle vesi on päässyt.

Mikäs siinä, remonttiahan on hauska tehdä, hirvittää vain se rahanmeno. Viime viikolla tilasin meille kylpyammeen netistä, nyt jännityksellä odotamme, onko se toiveittemme mukainen. Paikka sille on ollut varattuna jo koko talon olemassaolon ajan yläkerran kylppärissä, mutta nyt vasta kylpyhuone pääsee sille tarkoitettuun käyttötarkoitukseen.

Kello käy ja elämää aikataulutetaan.

Muutamana päivänä vielä pääsemme hiihtolenkin jälkeen saunomaan, sitten alkaa purku-urakka.

Muistatteko, kun yritin etsiä sitä pappilasta löytämääni tapettia tai sen tapaista? No, eilen illalla sen tapaista löysin täältä. Meneekö nyt kaikki rahat kylpyhuone-sauna remppaan vai jääkö sen verran, että saisin olohuoneeseen uudet seinät (kuvissa)? Elämme siis jännittäviä aikoja ;)

Joka tapauksessa, jos käy niin, etta tapettirahaa jää, niin poikasemme ylppäreissä juodaan sitten kaljupää kaffeja. Peukkuja pystyyn nyt, että vesi on pysynyt vesieristeen paremmalla puolella!

Pitäisi päästä kiinni

2011-01-11T12:42:00.001+02:00

siihen kotoiseen puurtamiseen taas.
Työhuone vaatisi hiukan raivausta (lue raivousta), sinne survottiin joulun aikaan taas kaikki mahdoton ja mahdollinen pois silmistä. Kapeaa käytävää pitkin pääsee juuri ja juuri kulkemaan neulekoneelle.
Punainen muhkeus himotti monia muitakin ja annoin periksi, päästin sen parempaan päähän ;)
Saan tehdä itselleni taas uuden.

Mieli on jotenkin alakuloinen, enkä osaa kertoa miksi.
Viimeisimmässä Kodinkuvalehdessä oli mielenkiintoinen juttu tutkijaprofessori Mika Pantzarista; tilastollisesti keski-ikäinen nainen edustaa kaikkein onnettominta ihmisryhmää. Jutussa asia oli mielestäni oikein hyvin perusteltu. Esimerkiksi ympäristön nimessä ihmisiä kuormitetaan liikaa, syyllistämiseen saakka.
Niinkuin tiedätte olen kierrättäjä viimeiseen asti ja murehdin kyllä joskus sitä kaikkea maailman turhaa tavaraa. Harmittaa sekin, että komposti jäätyä pätkähti ja kaikki maatuva täytyy laittaa sekajätteeseen. Meillä, joilta yleensä muut kyselevät miten sen kompostin saa pysymään sulana!

Tämä turkulaisen yhtyeen Transkaakon kappale Lude sopii niin mukavasti näihin fiiliksiin: "Jos maa on märkää ja harmaata ja kaikesta lähtee sameaa kahinaa, etkä tiedä mitä tekisi, niin silloin on aika mennä ystävän luokse ja laittaa lasillinen simaa hänen kanssaan..."

Kun tuli suositeltua tuota kirjallisuutta viimeksi, niin olkoon musiikin vuoro.

Eräs ystäväni on opettanut minua kuuntelemaan musiikkia uusin korvin. Musiikkikin on harrastus, joka vaatisi omaa aikaa ja siihen ei enää aika tahdo riittää. Tässä kuitenkin toinen yhtye, joka on suuri suosikkini: Snekka Kaustiselta lähtöisin. Puhelimeni soittoäänenä Snekka herättää kiinnostusta; täältä voit käydä kuuntelemassa sanoisinko modernia kansanmusiikkia.

Näiden kuuntelemisesta kyllä herää ilo ja onneksi nuo joulukukatkin kukkivat uudelleen.

Blogimaaima

2011-01-05T11:44:00.002+02:00

on kyllä aika mahtava sillisalaatti, josta olen etsinyt omia mielenkiinnon kohteita, hyviä sattumia.
Ja toisaalta mukavia tuttavuuksia.
Hassua miten joidenkin kirjoituksista oivaltaa tuntevansa blogaajan läpikohtaisin. Toisinaan törmää niin irvokkaisiin nykypäivän "pintaliitäjiin", joilla on esiteltävänä vain "mitä ostin eilen ja tänään, tai tulen hankimaan..."

Omat kiinnostukseni kohteet ovatkin linkkilistassa, johon aina liitän helmen luvan saatuani.
Jos huomasitte sinne on ilmestynyt uusi linkki, nimittäin Lumiomena kirjoittaa aiheesta joista olen kovin kiinnostunut; kirjallisuus.
Parhaillaan luen Riikka Pulkkisen Totta-kirjaa, josta Lumiomena kirjoittaa näin: Pulkkisen kieli on sulaa kauneutta ja siitä olen kyllä täysin yhtämieltä. Lumiomenan blogissa on myös käynnissä kaksivuotisarvonta, joten käykääpäs kokeilemassa arpaonneanne.

Hmm... tarjoan teille näin tammikuun alkuun vihreitä kuulia... konvehtejahan on joulun jäljiltä massu pullollaan.

Maistuisiko?

Katsaus menneeseen

2010-12-31T14:00:00.003+02:00

Puolivuotta opinahjossa, jossa turhauduin ja lamaannuin...

En saanut sitä mitä läksin hakemaan, mutta aina ei voi tietää mihin hakeutuu, jos mahdollisuus on hakea vain lähiseudun opintoihin.

Puolenvuoden jälkeen olin kypsä päätökseen yrittäjyydestä, ainoa huoli oli taloudessa.

Jotenkin sitten vain asiat loksahtelivat kohdilleen. Pitäisi aina luottaa siihen, että asioilla on tapana järjestyä.

Tämän joulun alla tunsin olevani juuri niissä töissä, joita haluan tehdä. Vaikka joulu työmäärältään on aina kaaosmainen ja raskas rupeama.

Välipäivinä tein sitten harrastusneulontaa ;D

Tykkään niin noista palmikoista ja niitä ei voi koneella neuloa.

Punaiset Sievin Jalkineen kengät (täältä) kaipasivat punaista pipoa ja lankahyllystä käsiin sattui mukavan punainen tempo, jopa alkoi sormet syyhytä palmikko pipoa.

Vanhassa novitan neuleopuksessa on monta neulosta ohjeistettuna ja nämä irlantilaiset ruudut ovat suosikkini.

Ainoa hankaluus työskentelyssä, ettei tahdo malttaa lopettaa.... Nyt on päivärytmi täysin sekaisin... Yöt on neulottu ja aamu valkenee vasta yhdentoista aikaan. Maanantaina taitaa olla karu paluu arkirytmiin.

Eiköhän nyt katsella luottavaisena tulevaisuuteen. Näin tein vuosi sittenkin.

Kaikki ei mene aina ajatuksen lailla, mutta on tärkeää säilyttää positiivinen mieli.

Kaikkea hyvää, onnellisia ajatuksia vuodelle 2011

toivottelen teille lukijani!

Kokoelmani karttui

2010-12-27T12:44:00.000+02:00

pitkästä aikaa muutamalla vuosilasilla ja niistä olen hirmuisen iloinen.

Näiden keräily kun ei ole kovin helppoa; ilmeisesti ne ovat hautautuneet monilla peräkomeroiden nurkkiin, eikä niille ole enää käyttöä. Minusta ne ovat kauniita vaikka kuusenkoristeina ja nyt tässä risukranssissa, jonka viimejouluksi väsäsin.

Timo Sarpanevan kynttilänjalkojakaan ei minusta koskaan voi olla liikaa.

Kauniimpia ne ovat juuri isona ryhmänä. Vain yksi niistä on signeerattu ja se on hiukan vänkyrä, eikä siihen kynttiläkään sovi kunnolla...joten ehkä sen arvo on juuri siinä...

Työhuonessa olen jo käynyt kurkistelemassa, mistä hommat alottaisin.

Ilokseni neuletilaukset eivät tyssänneet jouluun, niinkuin viime vuonna.

Nyt vain pitäisi myös alkaa kehittää sitä nettipuotiakin.

Posliinikukka

2010-12-23T12:33:00.001+02:00

pääsi suihkuun pitkästä aikaa ja nyt se on niin kiiltävä ja tarmokkaan näköinen...

Toisin kuin emäntänsä, joka on nyt aika nuupahtanut. Pientä lämpöä on ollut jo muutamia viikoja, joten ilmeisesti on aika levätä.

Muu perhe on kiitettävästi toiminut käskyläisinä, kun minä olen istunut neulekoneen ääressä.

Nyt on tullut aika pysähtyä joulun viettoon.

Seimeen saimme tänävuonna uuden hahmon: enkelin, kiitos siitä!

Näillä kuvilla haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa joulua.
Ei ainutkertaista, eikä ikimuistoista, vaatimattomuus kaunistaa.
Iloitaan siitä kaikesta mitä meillä on juuri nyt.

Hyvä työyhteisö

2010-12-18T15:59:00.002+02:00

voi olla uskomaton voimavara, vaikka ulkoiset puitteet eivät olisikaan oikein hyvässä kunnossa.

Tähän työyhteisöön tunnen itseni aina tervetulleeksi, vaikka välissä olisin kuukausia poissa.
Palasin nyt työhön, josta olen sijaisuusputken aloittanut vuonna 2002: kuvismaikaksi.

Opehuoneen

joulukalenterissa tänä vuonna oli jokaiselle positiivisia henkilökuvauksia ja luulenpa, että moni muukin on niitä lueskellut tippa silmässä uudelleen ja uudelleen.

Kolleegan työmäärää helpottaakseni otin joulukoristelun kontolleni ja näin syntyivät tiernapojat

ruokalaamme joulua toivottelemaan.

Tänä aamuna vietimme joulujuhlaa kirkossa, josta sitten läksimme joululoman viettoon.

Kuorolaisten helisevä laulu toi jouluntunnelman kiireisen sukankutojan mieleenkin.

Näin olen kuvisopen työstä lomalla, mutta käsityöläisen rutistus jatkuu vielä pari päivää.

Ajatelkaa

2010-12-14T15:45:00.002+02:00

meillä tuoksuu piparit, vaikka minä olen istunut neulekoneen ääressä koko päivän.

Tämä reipas lukion ekanen teki eilen taikinan ja tänään hän paistoi piparit.

Olen oikein iloinen, että homma hoituu aivan ilman äitiä!

Automatkalla Siilinjärvelle syntyi helpoista helpoin pipo, muistaakseni lankana Candiä...
Anni voi vaikka tarkentaa; ihanan paksua tarjouslankaa Palasta ja Langasta. Niin nopsakasti tulee valmista, että joululahjaksi kerkiäisi vieläkin tehdä tumpelompikin neuloja. Materiaalina merinoa ja jotain vahviketta, oikein ihana pipolanka.

Näitä liukuhihnalta:

Tätä se on nyt, mutta olen siitäkin niin iloinen, että ne käyvät kaupaksi.

Sitten kiireessä kun suharoi, niin välillä tulee sutta. Tällaiset Suomi-sukat tilattiin Italiaan ja ne tein varmaan neljään kertaan, ennenkuin tuli onnistuneet. Nämä varreltaan erimittaiset päätyivät mieheni jalkoja lämmittämään ja hän on niistä tykännyt kovasti.

Eilen sain numerot naputeltua ja loppuviikko onkin aikaa keskittyä viimeisiin sukkatilauksiin.
Arg! Tämä hirmuinen kiire pistää tossut vipattamaan.

Ei uutta

2010-12-03T16:42:00.001+02:00

mutta erinäköistä.

Neulerintamalla kiirettä piisaa.

Välillä on niin mukava ajatella muuta kuin sukantekoa, pipomallin suunnittelu yhä työn alla.

Tästä tuli aika mukava, mutta pitsineule hidastaa tekemistä, jos noin bisneksiä ajattelee ;D

Ei kai tarvi ajatella, nuo virkattavat kukkaset kuitenkin vievät lisää käsinvalmistus aikaa.

Ja nuo virkatut kukkaset kyllä tekevat tähän SITÄ JOTAIN, eikö niin?

Näihin pitkiin säärystimiin ihastuin ja kerkesin vuorokauden haaveilla, että voisin pitää ne itse, kunnes kävi asiakas, joka ihastui niihin myös... ei lie tarvitse kertoilla siitä enempää.

Pipossa ja säärystimissä sama kuvio, omia kuviokehitelmiäni ja ollut aiemminkin sukissa ja säärystimissä.

Lankana dropsia, en nyt muista mitä sorttia.

Viikonlopuksi reissunpäälle ja mäkeen, snoukkaileen, kiva, kiva!

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

Pieniin ilonpilkahduksiin

2010-12-01T14:03:00.003+02:00

ja onnenhetkiin täytyy tarttua tiukasti.

Vein tänään huovuttamani jouluseimen suvantokodille ja siellä seimi otettiin niin aidon kiitollisena vastaan, että lämpö sydämessä läikähteli. Ihanaa tuottaa iloa pienillä asioilla.

Pieni ilonpilkahdus on myös ystävältä saatu hyasintti.
Sen tuoksu on huumaavan voimakas, ihana, joulua sekin enteilee.

Tonttupajassa sukkasia tehtaillaan ja säärystimiä.
Ei ehdi nyt "luomistöihin".

Onnenaihe tällainen koulutonttukin; huopikkaat ja montavuotta vanha tonttulakki kuuluvat kolmasluokkalaisen joulukuun kouluvarusteisiin.

Carpe diem
ja iloitse siitä pienestä hetkestä!

Jotain valmistakin

2010-11-27T16:41:00.000+02:00

tai kyllähän sitä valmista on tullut aika liukuhihnalta, mutta lähtevät sitten asiakkaille samantien.
Nämä koirankarvalapaset piti kuvata, kun ovat niin pörröiset, ihanan näköiset, mutta minusta eivät ole kamalan mukavan tuntuiset. Koiraihmiset ovat rotu erikseen ;) Vaatteetkin pitää olla koirankarvasta. Kyllä nämä hiukkasen haisevatkin koiralle, kosteana voivat sitten lemuta... Mutta tää on vain mun näkemys.

Eilen illalla tekaisin ryijyn ja nyt sormenpäät ovat himskatin kipiänä.

Olenkin joskus maininnut, että sidonnan perusteet olen oppinut ystävältäni Tiinalta. Hänelläkin on nyt blogi, tosin se ei ole floristiikasta tai sidonnoista, vaan vertaistuen tarvitsemisesta. Ja vertaistuen antaminen täällä verkossa on nykyisin helppoa. Toivonkin, että tsemppiviestejä laitatte heille, varsinkin pikku Reetalle, joka on joutunut elämässään kovaan taisteluun.

Omat kiukuttelutkin tuntuvat tällaisten elämän kohtaloiden rinnalla suorastaan lapsellisilta, mutta kun paiskii töitä melkein ympäripyöreää päivää äkikseltään, niin tahtoo turhautua ja vähän väsähtääkkin.

Ryijystäni tuli mielestäni komia, vaikka töpeksin hiukan, kun laitoin valmiin ryijyn illalla ulos pakkaseen ja sitten vasta aamulla yritin laittaa siihen valot... Heh, jäiseen ryijyyn! Ropina vaan kävin kun neulaset tippuivat, joten jouduin myöntymään ja laittamaan valot vain osittain päälle roikkumaan. Jos joku haluaa tehdä samanlaisen, niin kannattaa laittaa valot sisällä ryijyn tekovaiheessa. Niin, varmaan arvaattekin, että ryijy on punottu kanaverkkoon.

Tiinan ja Reetan blogi on mulla ekstriimin puolella linkkilistassa, jos jatkossa haluatte kurkistella, miten oys:sissa arki sujuu. Toivon tietenkin, että nämä kuvat molempia ilahduttavat, eikö vain voisi olla sinun tyylin ryijy, Tiina?!
Ja mitäpä sannoo oikia ryijymestari ja rakas työkamuni Pörrö?

Se aika

2010-11-20T17:27:00.002+02:00

kuukaudesta, kai?

Hermoja kiristää ja tämän blogin pitämisenkin lopetan just nyt tähän; kyllä tämän ajan voi käyttää järkevämminkin.

Mitäs touhuilin tänään; pesin pyykkiä, kävin kaupassa, leipasin puolukkapiirakkaa, laitoin ruokaa, niin ja ripustelin muutamat jouluvalot.

Ja mitäkö olisin halunnut tehdä; olisin halunnut olla Tampereella käsityömessuilla haistelemassa käsityötuulia.
Aurinko nauroi minulle likaisten ikkunoiden läpi, olisit mennyt; oma moka, älä ruikuta. Luulin taas olevani tuiki tarpeellinen äiti, jota ilman eivät pärjää; tälläkin hetkellä kuulostelen kotona hiljaisuutta ihan yksikseni.

Kuu näyttää pyöreältä, onko täydenkuun aika?
Ajatus valvomisesta ensiyönä ei kamalasti innosta.
Jos yritän vääntää positiivisuutta päälle:
Hakemaan nyt messuilta lisää ajatuksia tähän päähän, joka muutenkin on pursuaa toteuttamattomia ideoita.
Taidan lähteä pakkaskävelylle, sitten sytytän takkaan tulen ja lämmitän glögiä.
Mukavavaista viikonloppua kaikille tasapuolisesti, jospa tämä tästä.

Sukkasten nimeksi passaisi kuutamo, vai mitä?

Mummolatyyliä makkarissa

2010-11-16T18:01:00.002+02:00

Jokaisella meillä on omat toiveemme ja haaveemme siitä miltä oman kodin sisustuksen tulisi näyttää. Toisille tavaroiden sijoittelu ja sisustaminen on helpompaa. Osa meistä omaa varman tyylin ja maun, toisilla kokonaislinjat tai periaatteet saattavat olla hukassa.
Minun vahva periaatteeni on, että jos vanha on hyvä ja käytettävissä, niin silloin sitä käytetään, eikä osteta tilalle uutta.

Makuuhuoneemme on suunniteltu aikanaan työhuoneeksi, ehka ajallaan saamme sen siihen käyttöön. Tila ei ole suurensuuri, mutta hyvinpä siellä kaksi ihmistä mahtuu nukkumaan.
Yöpöydillä ja rannasta kaadetulla haapapuisella hyllyllä yleensä meillä molemmilla on kasa kirjoja, joita ilman emme enää osaa elää. Lukeminen kuluu jokailtaiseen nukkumaanmeno rutiiniin, jolla saa mukavasti pyyhittyä pois arjen asiat.

Valaisin on peräisin kirpputorilta. Ostin sen ilman noita lasikuuppia ja ajattelin, että jospa siihen joskus sopivat löytyisivät. Viimekesänä ne sitten osuivat silmiini toisesta kattokruunusta ja sopivat messinkikruunuun kuin siihen tehdyt.

Mummun virkkaama sängynpeite pääsi käyttöön, enkä kyllä oikein voi edes ajatella sen värjäämistä, vaikka sellaisia kokeiluja olen juuri täällä blogeissa nähnyt.

Mummun perintöjä ovat myös hurmaavat pitsiverhot ja ryijy, joka nyt saa toimittaa maton virkaa.

Eikö olisi surullista, jos näille tekstiileille ei olisikaan löytynyt käyttöä?

Tunnelmia

2010-11-14T19:33:00.001+02:00

isänpäivänä.

Luin Dekosta Minttu Mustakallion fiiliksiä sisustamisesta ja tunsin niin suurta yhtenäisyyttä näihin sanoihin:
"Haluaisin sisustajana olla vähän virtaviivaisempi, mutta en pysty siihen. Meille vain kertyy kaikenlaista vanhaa tavaraa."
"Tyyliäni kuvaa parhaiten mummolamainen. Tykkään pitsiverhoista, vanhoista pöytäliinoista ja essuista. Ne tuovat minulle hyvää mieltä."
Minttu tuo usein esille ylivieskalaisen alkuperänsä ja tuttavia oltiin silloin penskana. Mukava seurata näyttelijättären huikeaa urakehitystä!
Pohjustan tässä nyt sitä sisustusjutun tekemistä mummolapitsiverhoista; sisustuksen valokuvaaminen on vain jotenkin hirmuisen vaikeaa ja aika paljastavaa.
Katsotaan pääsevätkö makkarin pitsiverhot kuviin.

Havuja

2010-11-10T19:19:00.001+02:00

Jos olisi aikaa, tekisin havukranssin, mutta hoksasivat tuolla koululla pistää minut oikeasti töihin.
Siispä tyydyn tekemään tällaisen pienen harvan katajasydämen.

Noissa ruotsalaisissa lehdissä on kaikenlaisia havujuttuja aina kuvattuna kaakeliuunin kupeeseen.

Ja viehkon näköisiähän ne ovat.

Mutta tosi on, että tämäkin kaunistus kuivahti aivan korpuksi päivän tuossa oltuaan.

Toisaalta sievä se on kuivanakin, kun siihen ei koske, niin ei se varise.

Takkatuli on niin mukavaista nyt, kun ilmat ovat viilenneet.
Ja kun tuli tuo lumi, niin väistämättä alkaa joulu hiipiä ajatuksiin.

Haaste

2010-11-07T18:11:00.001+02:00

Sain Eijalta haasteen ja vastaan siihen nopsasti, koska ens viikolla olen pitkiä päiviä töissä ja haaste saattaa muuten päästä unohtumaan.
Lapsuuden muistoja piti verestää ja kysymykset olivat mahdottoman vaikeita, mutta jotakin kuitenkin muistui mieleen:

1.Mitä vastasit lapsena, kun sinulta kysyttiin mikä sinusta tulee isona?
Tästä minulla ei ole aavistustakaan, pitäisi kysyä mummulilta. Tosin luulen, ettei minulla ole ollut oikein mitään ammatillisia haaveita lapsuudessa.

2. Mitkä olivat lempisarjakuviasi ?
Aku Ankka ja Kalajokilaaksosta taisin seurata Fantomia. Olikohan myös sellainen sarjakuva, kuin Juliet Jonesin sydän?

3. Mitkä olivat lempipelejäsi ?
Tykkäsin pelata myllyä ja tammea, joskus kotona pelattiin porukalla korttipelejä, jopa pokeria.
Afrikan Tähti on myös kuulunut suosikkeihini.

4. Mikä oli paras syntymäpäiväsi ja miksi?
Syntymäpäivistä ei ole oikein minkäänlaista muistikuvaa. Tosin tätini Lissun synttärilahjoja odotettiin aina erityisellä mielenkiinnolla. Lissu ilmeisesti osasi tuoda kaikista mukavimmat muistamiset; esim. Robert Gordonin levyn, joka on kyllä vieläkin tallessa!

5. Mitä sellaista olisit ehdottomasti halunnut tehdä mitä et ole vielä tehnyt?
Mukulana ajoin mikroautoilla ja serkkuni Vesan kanssa mopolla; olisin halunnut oman mopon mutta en sellaista saanut, poikani mopolla olen saanut ajella myös aikuisiällä.
Kevari oli myös jossain vaiheessa haaveissani, sellaista en ole vielä päässyt kokeilemaan, vaikka noita kevareitakin pihallamme pyörii kesäisin aika paljon.

6. Mikä oli ensimmäinen lempiurheilusi ?
Rakkaus pesikseen alkoi alaluokilla. Ilmeisesti osuin palloon. Olin niin määrätietoinen pesis-liikuntatuntien pitäjä, että kun siirryin ylä-asteelle, eräs siskoni kaveri oli kaivannut minua takaisin liikuntatuntien pitoon.

7. Mikä oli ensimmäinen musiikki-idolisi ?
Elvis Presley, ehdottomasti

8. Mikä on paras joululahja (tai vastaava) jonka olet saanut ?
Erityisesti tulee mieleen pipo, jonka siskoni Paula oli minulle tehnyt.
Se oli HIENO!

Tämä viesti tulee laittaa eteenpäin ja annan viestin Outille, Hannalle ja Jaanaballe katsotaan ketkä tarttuvat ketjuun.

Voi Yosiko!

2010-11-06T14:52:00.001+02:00

Taas ompeluinnostus syttyi!

En tiedä mikä näissä Yosiko Tsukiorin kirjoissa on, mutta ne saavat minun ompelunystyräni hyrisemään.

Muistatte varmaan viimesyksyisen projektini täällä.

Kun kirjakerhon tarjouksessa oli uusi Yosikon kirja, tuli suoranainen pakkomielle tilata se.
Ja postin huonosta kulusta huolimatta sain sen omakseni eilen.
Nyt täällä selailen kirjaa ja huokailen, minkä ihanuuden tälläkertaa itselleni ompelisin.

Kangaskauppaankaan ei ole kiire- vaikkakin uuden kankaan osto inspiroi vielä enemmän- sillä työhuoneessa odottaa kopallinen mummun pitsilakanoita, joita olisi mukava hyödyntää.
Pehmeitä pellavalakanoita olisi myös, niistä saisi värjäämällä kivoja mekkokankaita.
Katsotaan, katsotaan mitä syntyy...

Smart ;)

2010-11-04T17:53:00.000+02:00

Nämä kuvat on systereille, Sirpa mukaan luettuna!

Annoin periksi; ei tihrustelua enää!

Alkoi mennä niin turkasen pieneksi nuo kaikki tekstit.

Nää ei muuten oo tiimarit, eikä kärkkäiset vaan "laiffit".

Ja voi että on mukava kun näkee lukea!

Pieniä totutteluvaikeuksia näyttää olevan...

Nyt ollaan Pörrön kanssa kuin kaksi marjaa... vaikka ollaan oltu tieten jo muutenkin.

Korttisuunnitelmia

2010-11-03T15:17:00.001+02:00

työni puolesta olen nyt joutunut kaavailemaan isänpäiväkorttimalleja koululaisille.
Jos liiteristä tuohta riittäisi osan porukan kortteihin; se on niin mahdottoman kaunista, ei juuri muuta kaipaa.
Niin se on vain minun mielipiteeni ja tiedän, että kun kulta ja hopeatussit ovat käytössä, niin niillä tehdään kovin mieluusti kaikenlaista koristusta.

Ajattelin myös viedä pehmeätä materiaalia leikottavaksi, saisin noita varastoja hiukan tyhjemmiksi.

Nämä nyt ovat vasta suunnitelmia, joten jos joku haluaa näistä ideoida oman mallinsa, niin olkaapa hyvä vaan. Minäkin olen ideat poiminut osittain lehdistä ja vanhoista kortti malleista.

Voi että, psyykkeen kannalta tuntuu ihan mahtavalta olla taas työyhteisön jäsen!